Talvisodan henki syntyi halusta tehdä yhteistyötä – Kotoinen joulujuhla kokosi yhteen viimeiset sotiemme veteraanit

Tuleva alikersantti Santtu Majalahti vastaanotti Ilmari Ahosen muistorahaston stipendin sotaveteraanien puheenjohtaja Seppo Valkamalta. Stipendirahat menevät ajokorttiin.

Toijalan ja ympäristön Sotaveteraanien ja Toijalan seudun Sotainvalidien joulujuhlassa on hyvä kotoinen ilmapiiri. Pitkäaikaiset ystävät tapaavat toisiaan. Ohjelman on pääosin entisen kaltainen, mutta ei sen niin väliä. Pääasia on läheisyys.

Mitä talvisodan henki oli? Sen kiteytti toijalalaisten sotiemme veteraanien joulujuhlassa viime tiistaina pastori Mari Pakkanen.

– Sitkeyttä, kestävyyttä, yhteen kuuluvuutta ja vastuuntuntoa. Tehdään työtä yhteisön eteen – yhteinen etu asetetaan oman edun edelle. Olemme ymmärtäneet rakentaa isänmaata työtä tehden ja jättää repivät kiistelyt vähemmälle. Tämä aika tosin on toisenlainen ja ehkä meidän sukupolvillemme jo liian kiireistäkin, mietti Pakanen.

Suomi joutui talvisotaan tilanteessa, jossa maa oli nousemassa lamasta ja vaurastumassa.

– Vaurastuminen mahdollisti osaltaan myös sen, että syntyi talvisodan henki. Kaikki kokivat menestyvänsä, eriarvoisuus oli katoamassa ja kansalaissodan haavat arpeutumassa.

Rivit harvenevat

Sotiemme veteraanien rivit harvenevat. 30. marraskuuta 1939 syttynyt talvisota on vielä joulujuhlaan osallistuneiden muistoissa.

– Se on väistämätön tosiasia, jolle emme mahda mitään. Jollei veteraaninaisten pyörittämää tiistaitiimaa olisi, meidän toimintamme olisi aika ohutta. Naiset jaksavat pyörittää toimintaa, ja kiitos siitä kuuluu meillä Merja Lehtoselle, kertoi puheenjohtaja Seppo Valkama.

J.L. Runeberg kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinoissaan von Döbelnin tarkastaneen aukkoja ennen Juuttaan taistelua Suomen sodassa syyskuussa 1808. Vastassa olivat venäläiset. Döbeln voitti taistelun.

Aukkoja tarkastetaan näinä aikoina myös monessa sotiemme veteraanien yhdistyksessä. On joulujuhlien aika. Moni sisar ja veli, ehkä rintamakaverikin on poissa. Vuosi vuodelta heitä on yhä vähemmän. Lohdullista tässä on vain se, että veteraanit itse sanovat, että näin on hyvin.

– Onneksi täällä on paikalla kahden yhdistyksen väkeä. Omat juhlat olisivat aika pienet, pohti edesmenneen sotainvalidin tytär Ainikki Koskinen.

Joulujuhlaan osallistui myös sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Kauko Alamäki puolisonsa Maila Alamäen kanssa.

Viimeiset stipendit

Yhteisessä jaettiin viimeisen Ilmari Ahosen muistorahaston stipendit. 1000 euron stipendit saivat alikersantiksi kohta rivissä ylennettävä Santtu Majalahti ja reservin kersantti Tuomas Arvonen. Stipendirahasto perustettiin kymmenen vuotta sitten kunnioittamaan talvisodassa kaatuneen akaalaisen teollisuusneuvos Erkki Ahosen pojan Ilmarin muistoa.

Päiväkoti Onnin lapset esiintyivät sotaveteraanien juhlassa ja kas kummaa, heitä tervehtimään saapui joulupukki. Pukkia jännittää myös opettaja Satu Kylmälä (oik.).

Toijalan seudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Juha Vuorinen vastaanotti Suomen Sotaveteraaniliiton kultaisen ansiomerkin. Merkin kiinnittänyt veteraanien puheenjohtaja Seppo Valkama totesi molempien yhdistysten puheenjohtajien olevan jo tukijäseniä, mutta jatkavan yhdistyksiensä lopettamiseen asti. Sotiin osallistuneita akaalaisia sotainvalideja on elossa enää kolme.

Kapteeni evp. Seppo Valkama ja valtiotieteiden tohtori Juha Vuorinen eivät ole sotaveteraaneja, mutta heidän tehtävänään on saattaa yhdistykset aikanaan viimeiseen iltahuutoon.

Yhteisesti laulettu Maa on niin kaunis päätti mukavan juhlan.

Toijalan seudun Sotainvalidien puurojuhlassa torstaina Lucia-muorin arvonimen Minna Vuoriselta sai Aune Myllys.