Eduskuntavaalien alla Akaan Seudun pääkirjoituksessa 9. huhtikuuta 2015 sanottiin, että sosialidemokraateilla on konkarien joukossa muhimassa yllätys nimeltä Sanna Marin. Naisen esiintymiset Tampereen valtuuston puheenjohtajana olivat jo tuolloin sitä luokkaa, että hän jätti monta varjoonsa.
Sanna Marin on vieraillut Akaassa useaan otteeseen. Hän on täällä tovereiden ja kavereiden tuntema henkilö. Eduskunnassa hän on näkyvästi pitänyt Pirkanmaata esillä. Maakunta ja sen keskuskaupunki Tampere ovat hänelle tärkeitä. Liikenne- ja viestintäministerinä Sanna Marin on ollut aidosti pääradan kehittämisen kannalla. Hallitusohjelmassa on pääradankin kehittämisestä selkeät linjaukset.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Antti Rinteen hölmöiltyään itsensä katsomoon hänen kaatuneen hallituksensa ohjelman toteuttamista jatkaa pääministeri Sanna Marinin hallitus. Nopeampi ja nousujohteisempi ei poliittinen ura Suomessa voi enää olla.
Sosialidemokraatit tekivät nyt pakon edessä sen, mitä heidän olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Kun Antti Rinne ajoi telaketjuineen Jutta Urpilaisen yli, puolue leimautui tavalla, joka alkoi pikkuhiljaa hiertää. Kytkös ammattiyhdistysliikkeeseen oli liian vahva. Komissaari Urpilainen mahtaa ottaa toisenkin valkoviinin katsellessaan Brysselistä Suomen politiikkaa tänään. Antti Rinne sekosi postin asioihin tavalla, joka paljasti hänen todellisen luonteensa.
Hallituksen erottua jäi selvittämättä, puhuiko pääministeri eduskunnan edessä muunneltua totuutta. Myös hyvin kokeneen poliitikon Sirpa Paateron syrjäyttäminen ihmetytti monia. Tilanne on nyt ratkaistu, maassa on uusi hallitus. Pöytä ei ole edellisen jäljitä puhdas, mutta puhdistettavissa.
Viimeistään ensi kesänä palaa sauna Suomen Keskustassa, ellei kannatus lähde nousuun.
Suomen sisäpolitiikka näyttäytyi viime viikolla arvottomalta. Paniikissa olevat puolueet, sosialidemokraatit ja keskusta, näyttelivät näytelmän, joka sai politiikan näyttämään luotaan työntävältä. Puhutaanko totta? Miksi syntyy tietovuotoja? Mihin katosi luottamus? Miksi johtopäätösten tekeminen kesti niin kauan?
Ja vaikka vaalit keväällä 2019 voittaneilla puolueilla onkin demokraattinen oikeus muodostaa uusikin hallitus, perussuomalaisten kannatus on jo sitä luokkaa, että sitä ei oikein voi enää paeta uuteen hallitukseen. Kansalaisten uskoa politiikkaan ei palauteta hokemalla, että odottakaa hallituksen päätöksien vaikutuksia.
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) on oikeassa sanoessaan, että politiikka on Suomessa muuttumassa. Enää ei ole oikeisto-vasemmisto -asetelmaa. Nyt keskitytään asioiden ympärille ja mielipiteitä vaihdetaan hyvinkin nopeasti. Esimerkiksi maahanmuutosta on avoimesti keskusteltava niin paljon, että jokainen ymmärtää, että Suomeen ei ole käynnissä hallitsematonta maahanmuuttoa. Siitäkin on keskusteltava, että ilmastonmuutos on tosiasia, mutta ovatko Suomen omat tavoitteet sittenkään realistisia.
Toisaalta Syyriassa al-Holin pakolaisleirillä olevien suomalaisten lasten ja äitien tilanne on ratkaistava ja ihmiset tuotava kotiin, vaikka perussuomalaiset ikävästi niskaan hengittävätkin.
Myös kunnallispolitiikka muuttuu. Akaan kaupunginjohtajan Antti Peltolan talousarvioesitys vuodelle 2020 oli rohkea. Luottamushenkilöt näyttävät käsittelevän sitä nyt vanhoin eväin, osa haluaa Akaasta jopa kriisikunnan. Näyttää siltä, että yli 10 miljoonan euron alijäämä on poliittinen ase, jolla pelottelemalla asiat pidetään ”näpeissä” ja muutos estetään.
Kuinka kauan äänestäjät luottavat tällaiseen näpertelyyn? Akaassa pohtii jo useampi henkilö politiikan suunnan muuttamista. Saako tämä Hannu Järvisen (sd) ja Mervi Pulkkisen (kesk) harhaan johtama sakki pilata hyvän kaupungin?
Onhan se tietysti joiltakin pois, jos Akaa onnistuu.
