Suomi elää viennistä, on tuttu lausuma jo vuosien ajoilta. Suomen talouden kasvun perusta on, ja tulee olemaan myös vastaisuudessa vienti. Toisiamme palvelemalla emme valitettavasti kykene maksamaan laskuja, jotka yhteiskunnalle lankeavat.
Konepajateollisuus ja projektivienti ovat olleet vuosikymmeniä ulkomaankaupan kärkijoukkoa. Vientiteollisuus on tarvinnut onnistumiseensa hyvien tuotteiden ja kilpailukykyisten hintojen lisäksi osaavaa henkilöstöä, ei vain kotimaassa, vaan myös toiminnan etulinjassa. Näihin etulinjan tehtävissä toimiviin kuuluvat muun muassa vientimiehet, projektipäälliköt, laitteistojen käyntiinajajat ja vientiasentajat.
Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluvulla suomalainen projektivienti nousi voimakkaasti erityisesti Neuvostoliittoon ja Lähi-idän alueilla. Tämän toiminnan vaatimaa uudenlaista osaamista ja valmiiksi koulutettua kielitaitoista henkilökuntaa eri tehtäviin ei silloin ollut valmiina. Projektitehtävät vaativat usein pitkäaikaista oleskelua kohdemassa, uusissa vieraissa kulttuureissa ilman sujuvia viesti- tai kulkuyhteyksiä kotimaahan. Silloin ei liikenneverkosto ollut lähelläkään nykypäivän olosuhteita, ja matkapuhelimia tai internetiä ei ollut vielä keksitty. Innokkuutta uusiin tehtäviin löytyi kuitenkin runsaasti, ja alalle kasvoi vahva verkosto osaajia, jotka olivat valmiita lähtemään kuukausienkin komennusmatkoille maailman laidoille haastaviin olosuhteisiin, jossa normaalit mukavuudet puuttuivat. Nyt nämä viennin konkarit ovat siirtyneet tai siirtymässä eläkkeelle, ja uutta sukupolvea ei alalle ole laajemmassa mitassa syntynyt.
Nykyisin kansainvälinen yhteydenpito on arkipäivää. Opiskelijanvaihto on usein osa normaalia opinto-ohjelmaa, ja sosiaalisen median avulla ollaan päivittäin yhteydessä eri puolilla maailmaa oleviin tuttaviin. Huolimatta nuorempien ikäluokkien kansainvälistymisestä halukkuus ulkomailla työskentelyyn on alhainen. Aiemmasta poiketen nykyisin pitkäaikaisille komennuksille on vaikea löytää halukkaita lähtijöitä, ja valitettavasti vientiteollisuuden tärkeydestä huolimatta ei Suomessa edelleenkään löydy vientiprojektitehtäviin koulutusta.
Vientimyyjien koulutuksen puute on myös huomattava Suomessa. Markkinointilinja löytyy liki jokaisesta oppilaitoksesta, ja yliopistoista löytyy lukuisia markkinoinnin professuureja, mutta myyntikoulutus on puutteellista, ja professuurejakin löytyy vain yksi. Kuitenkin myyjä viimekädessä ratkaisee kaupan saannin.
Suomi oli onnellisesti vuosikausia Nokian mukana uuden teknologian edelläkulkija, ja koulutusta on ohjattu uuden teknologian suuntaan, aivan oikein. Viime aikoina huomiota ovat saanet menestykset peliteollisuuden piirissä. Tämä menestys on varmasti osin seurausta tehdyistä koulutuslinjauksista. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että perusteollisuus maksaa suuren osan maamme yhteisöveroista, ja siksi myös sen vientiin suuntautuneen erityistyövoiman koulutuksesta on huolehdittava ja turvattava myös tulevaisuudessa.
Eero Virtanen
Kirjoittaja on Elematicin talousjohtaja.
