Harva mieltää, että Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi on kaikkien suomalaisten kirjasto. Idean isä on hiljattain edesmennyt kirjailija Claes Andersson ja periaatepäätös kirjaston rakentamisesta tehtiin jo 2010. Kansainvälinen arkkitehtikilpailu julistettiin 2012. Kilpailun voitti yli 500 ehdotuksen joukosta suomalainen Arkkitehtitoimisto Ala.
Kirjaston budjetti oli 98 miljoonaa euroa ja summasta 1/3-osan maksoi valtio ja 2/3-osan Helsingin kaupunki.
Akaan Wanhat Toverit ihasteli Oodia yli tunnin kierroksella asiantuntevat oppaan Rauni Vesterisen johdolla. Toki kirjastossa voi yksinkin kiertää, mutta oppaan matkassa huikeat yksityiskohdatkin avautuvat.
– Tämän arkkitehtitoimiston tunnistaa siitä, että he käyttävät paljon puuta materiaalina. Ala-aulan ja ulkolipan katto on keskisuomalaista kuusta. Koko rakennus on myös käsityötaidon mestariteos, sillä puupinnat on veneveistäjien valmistamia, kertoo Vesterinen.
Jokainen lauta on sahattu ja istutettu paikalleen erikseen. Rauni Vesterinen kehottaa arkkitehtitoimistosta kiinnostuneita etsimään heidän kotisivuiltaan ainakin Norjan Kristiansandiin 2011 valmistuneen teatteri- ja konserttitalo Kilden esittelyn.
Oodi on silta
Valtavasta massasta huolimatta Oodin on hyvin kevyt rakennus. Kerrokset lepäävät 100 metriä pitkien teräskaarien päällä.
– Tämä ei ole talo, vaan silta, jolla on seinät. Tekniikka on ainutlaatuinen, itse asiassa tämä on hyvin kevyt rakennus. Maahan ei ole juntattu yhtään paalua, toisin kuin esimerkiksi Helsingin rautatieaseman perustuksien alle. Asemalla on vielä puupaalut, joita joudutaan kastelemaan koko ajan, jotta koko komeus ei romahtaisi, kertoo Vesterinen.
Kolme erilaista kerrosta
Oodi suunniteltiin koko kansan kohtaamispaikaksi, ei pelkästään kirjoja sisältäväksi kirjastoksi. Vaikka kirjoihin törmää jo ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa, kirjojen vähyyttä on kritisoitu eniten. Varsinaiset kirjahyllyt löytyvät Oodin kolmannesta kerroksesta.
– Ensimmäinen kerros on tapaamispaikka, jonne on helppo tulla. Kirjasto on keskeisellä paikalla ja rautatieasema on aivan vieressä. On syytä muistaa, että tämä ei ole suunniteltu vain helsinkiläisille – julkinen liikenne on otettu huomioon. Ja joku kulkee vain rakennuksen läpi tai menee ravintolaan.
Ensimmäisestä kerroksesta löytyvät myös kirjaston, Euroopan unionin ja Helsingin kaupungin tietopisteet. Kirjojakin saa toki lainata, ja miltei pääovelta.
Oodi on osoittanut ensimmäisenä toimintavuonnaan hyvin suosituksi paikaksi. Avajaispäivänä 1.12.2018 talossa vieraili 20 000 ihmistä ja miljoonan kävijän rajan odotetaan menevän rikki ennen vuosipäivää.
Toisessa kerroksessa on huoneita, joita kuka tahansa voi ilmaiseksi varata kokouksien tai tapaamisien pitopaikaksi. Sieltä löytyy myös kokoustilan ja keittiön yhdistelmä. Tässä kerroksessa on myös erilaisia studioita, pelihuoneita virtuaalipeleille, tietokone- ja ompelupöytiä ja suuri määrä erilaisia tulostimia.
Ja jos ei istuminen miellytä, sohvilla ja patjoilla voi tehdä olonsa mukavaksi. Keinutuolejakin löytyy.
– Kirjasto ei todellakaan ole tänä päivänä vain kirjasto, vaan monitoimitila – uuden ajan kirjasto. Tätä toista kerrosta on myös eniten kummasteltu, mutta kyllä tällä asiakkaiden tarpeisiin vastataan, kertoo Vesterinen.
Oodissa voi tehdä pienyrittäjä töitäkin ja tulostaa yritykselleen laadukkaan mainoksen – maksua vastaan tietenkin. Ja jos levyn tekeminen kiinnostaa, Oodissa voi äänityksen tehdä editoiden demoksi asti.
– Kolmannesta kerroksesta voi lainata nuotteja ja studiosta löytyy instrumentteja pianosta alkaen. Kirjaston varastossa on myös seitsemän kannelta.
Valvottua vapautta
Kirjaston muuttumista monitoimitiloiksi edesauttaa myös 2017 päivitetty kirjastolaki, joka tähdentää, että ”kirjasto on paikka, jossa voi oppia uusia asioita”.
– Pelihuoneet aukeavat kello 14, jotta ei tule mieleen jättää koulupäivää väliin ja tulla tänne pelaamaan. Kirjaston henkilökunta seuraa toisen kerroksen toimintaa hyvin tarkasti. Avoimen ja lähes kaiken mahdollistavan tilan ongelmatkin tiedostetaan.
Oodi avautuu käyttäjälleen kirjastokortilla. Uusia kortteja on annettu avaamisen jälkeen 17 000 kappaletta.
– Pelit avautuvat kirjastokortilla. Monitorista nähdään lasten ikä ja se, mitä he pelaavat. Kukaan ei pelaa peliä, johon hänellä ei ikä riitä. Peliaikaakin seurataan, vaikka laitteita on paljon, jonojakin on.
Oodi on osoittanut ensimmäisen vuoden aikana tarpeellisuutensa. Tiloja varataan ja vuokrataan hyvin. Lukupiirejä löytyy nuorille ja senioreille, monissa kielissä ja lukihäiriöisillekin.
– Se on yllättänyt positiivisesti, että tänne tullaan kauempaakin. Rohkenen sanoa, että tämä on Helsingin kiinnostavin paikka, huikkaa Vesterinen.
Kirjojen taivas kruunaa kokonaisuuden
Jos Oodin ensimmäinen ja toinen kerros ovat sokkeloisia, kolmas kerros on avata. Kuutioita ja neliöitä löytyy. Kaikkiaan rakennuksessa on 10 000 neliömetriä, joista vain 100 neliömetriä on henkilökunnan käytössä. Työntekijöitä Oodissa on 54.
– Olemme kirjojen taivaassa – kiitos isojen ikkunoiden. Korkemmalta kohdalta ikkunat ovat yhdeksän metrisiä. Monikerroslasien välissä on keraaminen kuvio, joka muistuttaa lumisadetta. Kuvio suojaa auringonsäteeltä, ja sitäkin on kritisoitu. On täällä kaihtimia ja verhojakin.
Kirjoja Oodissa on 100 000 kappaletta. Totta kai kirjasta löytyvät myös sanoma- ja aikakausilehdet, äänikirjat ja muut tallenteet. Oodi on avoinna arkisin kello 8–22 ja viikonloppuisin kello 10–20.
– Aukioloajat ovat pitkät, koska tänne halutaan kävijöitä ympäri Suomea. Päivän aikana täällä on hyvin erilaisia ihmisiä. Aamulla liikkeellä ovat ikäihmiset, joku tulee tänne töitäkin tekemään, päivällä liikkeellä ovat äidit lapsineen. Mitä illemmaksi mennään, sitä aikuisemmaksi väki muuttuu. Ja kyllä täällä nuorisokin viihtyy, kertoo opas Rauni Vesterinen.
Oodin voi eristäytyä kirjaa lukemaan, työ- tai koulutehtäviä tekemään. Rauhaa löytyy. Kirjojen taivaassa on myös sinne varta vasten kudotut matot. Etelä-Amerikasta tilaan tuotiin puut, jotka Kasvitieteellinen puutarha risti sarviketapaniksi (Bucida buceras).
Oodin kolmannen kerroksen terassi on tietoisesti tehty samalle korkeudelle kuin vastapäisen eduskuntatalon ylin porras. Tämäkin korostaa kansan valtaa molemmissa rakennuksissa.
