Tässä kolumnisarjassa kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa. Minäpä kerron teille tällä kertaa hieman oman työyhteisöni jäsenistä, nimittäin lehmistä.
Lehmälauman pomo on 8-vuotias Iisa-lehmä. Ihmisiin Iisa suhtautuu tyynen välinpitämättömästi, kunhan rehua on tarjolla. Lähelleen se hyväksyy tyttärensä Miisan, muut lehmät saavat välillä kyytiä. Lehmillä on laumassaan tiukka hierarkia. Ihmisiä Iisa ei komenna, mikä olisikin vaarallista, sillä kun on elopainoa noin kymmenen kertaa enemmän kuin itselläni.
Jos pihatossa on vierailijoita tai tehdään pientä remonttia, osa lehmistä pysyy kauempana ja osaa ei kiinnosta vähääkään, mutta Lime ja Neppari tulevat heti paikalle tarkistamaan tilanteen. Ne ovat pohjattoman uteliaita ja rakastavat kaikkia. Eläinlääkärin tarvikkeet yritetään syödä ja hiukset nuoleskella.
Luonne on periytyvä ominaisuus ja niinpä myös Nepparin tytär Poppari on erittäin seurallinen. Geenien lisäksi ympäristöllä on vaikutusta. On tärkeää, että vasikat saavat pienestä pitäen myönteisiä kokemuksia ihmisistä. Silloin niistä tulee luottavaisia ja mukavia työkavereita.
Jotkut jo laumasta poistuneet lehmät ovat jääneet pysyvästi mieleen. Venus sai aikanaan lempinimen Koistinen. Koistinen oli keskimääräistä aktiivisempi ayrshirelehmä, joka irrotteli maitoletkut hampaillaan ja oppi avaamaan portteja, jotka oli kiinnitetty pultilla ja mutterilla. Useampana aamuna se löytyi nukkumasta ruokintapöydältä heinäkasasta. Lukkomuttereita se ei sentään saanut auki, mutta varmaan sitäkin olisi yrittänyt, jos isäntä olisi sattunut unohtamaan avaimen lehmän ulottuville.
Robottilypsyyn siirtyminen reilu vuosi sitten toi taas hyvin esiin lehmien eroavaisuudet. Rohkea Nipsu oli heti ensimmäisten joukossa haistelemassa konetta, ja uskaltautui sen sisälle. Iisa taas koitti kartella mokomaa masiinaa. Jos lehmä haluaa, se pystyy lypsyllä pidättämään maitoaan niin, ettei juuri mitään tule lypsettyä. Siksi se pitää saada rentoutumaan rapsuttelemalla ja juttelemalla. Iisa on sikäli tyypillinen lehmä, että se suhtautuu epäluuloisesti uusiin asioihin, jotka haisevat oudolta ja pitävät kummallista ääntä. Lopulta Iisakin tottui robottiin, kun huomasi, että sielläkin voi syödä.
Joitain vuosia sitten kaksoslehmät Taika ja Tarina vietiin laitumelle, ajattelimme että siellä niiden on mukava kesää viettää. Kaksoset kuitenkin päättivät karata ja uida joen yli kylille. Karkureissusta stressaantunut Taika lopulta pysäytti koko 9-tien liikenteen, seisoi keskellä tietä eikä päästänyt ketään lähelleen. Hetkeä aiemmin se oli käynyt tervehtimässä kunnantalon ikkunasta silloista kunnanjohtajaa, Partasen Heikkiä. Silloin ei paljon hymyilyttänyt, ei minua eikä paikalle saapuneita poliiseja, mutta paikallisen VPK:n avulla molemmat lehmät saatiin lopulta ehjänä kotiin.
Lehmien kanssa ei aina tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Iso osa työpäivistä on kuitenkin ihan tavallisia, mikä on rutiineja rakastavien lehmien mieleen.
Outi Heikkilä
Kirjoittaja on akaalainen maatalousyrittäjä
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
