Lokakuussa julkaistiin tieto, että julkisten menojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on noussut jo 57 prosenttiin. Olemme Suomessa rakentaneet julkisen sektorin, jota ei ole varaa ylläpitää. EU-maiden keskiarvo on alle 50 prosenttia. Viime viikolla olin seminaarissa, jossa esiteltiin tilastoja, joissa julkisen sektorin työpaikat olivat pysyneet samalla tasolla 2000-luvun ajan, mutta teollisuudessa työpaikat ovat koko ajan vähentyneet. Tätä suuntaa jatkavat viimeaikaiset uutiset yritysten yt-neuvotteluista. Emme saa ylläpidettyä näillä verotuloilla julkisen sektorin toimintaa.
Valitettavasti kunnat eivät kykene riittävän nopealla syklillä tehostamaan toimintojaan. Yksi syy tähän on kuntaliitosten tuoma viiden vuoden irtisanomissuoja. Se on aivan liian pitkä. Jos Akaa ja Valkeakoski etenevät kuntaliitokseen asti, alkaisi jälleen uusi viiden vuoden irtisanomissuoja. Mielestäni kuntatyöntekijöille on rakennettu erikoinen suoja kuntaliitosten yhteyteen.
Kuntien ei pitäisi käydä keskinäistä kilpailua vaan yhdessä pyrkiä eteenpäin kohti vakaampaa kuntataloutta. Pitäisi hanakasti tutkia toisten kuntien hyviä toimintamalleja, sillä joku on voinut kehittää mallin miten toimia samalla sekä laadukkaasti että kustannustehokkaasti. Ei saa olla kateellinen vaan onnellinen toisten onnistumisesta. Toisen onnistumisesta löytyy myös työpaikoilla se hyvä tunne, jota tavoitellaan. Organisaatiossa onnistumiset ja niiden jakaminen työyhteisössä usein mahdollistavat tämän hyvän lisääntymisen.
Yksityisellä sektorilla olisi varmasti annettavaa julkisen sektorin palveluissa. Yksityiset perhepäivähoitajat ja päiväkodit ovat hyviä esimerkkejä toimivista malleista. Palvelun pitää olla laadukasta, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja saa eväitä kasvulleen. Kunnallisista perhepäivähoitajista valtaosa tekee kuitenkin työtään edelleen vailla varhaiskasvatukseen suuntautuvaa koulutusta. Tämä käy ilmi Perhepäivähoitohenkilöstön osaamisen kehittäminen -hankkeen loppuraportista. Koulutus saattaisi innostaa nuoria alalle ja takaisi tämän tärkeän hoitomuodon säilymisen tulevaisuudessa myös Akaassa. Työn houkuttelevuutta ja arvostusta lisäisi myös se, että perhepäivähoitajan työ nähdään osana varhaiskasvatuksen kokonaisuutta.
Perustaisiko rohkea yrittäjähenkinen ammattilainen Akaan Kylmäkosken Asemalle yksityisen ryhmiksen? Otetaan Akaassa käyttöön palvelusetelit ja seurataan miten kokeilu onnistuu. Vai olisiko joku jossain jo perustanut yksityisen ryhmiksen, ja voisiko siitä ottaa oppia? Valtuusto päätti sulkea Aseman koulun sekä ryhmäperhepäivähoidon. Toisaalta nyt otetaan hieman happea, kun palveluverkkotyöryhmä tulee todennäköisesti esittämään, että ryhmis jatkaisi vielä koulun tiloissa, mikäli lapset eivät mahdu Kirkonkylän päiväkotiin. Tällä hetkellä ryhmiksellä on 15 lasta ja tammikuussa tulee kolme lasta jonoon.
Tarvitaan innovatiivisia ja rohkeita yrittäjiä, joiden uskallus tehdä uusia asioita kantaa hedelmää.
Mari Peräkivi
Kirjoittaja on akaalainen valtuutettu.
Ensi viikolla sarjassa kirjoittaa emäntä Anni Tiura.
