Sanasto on laadittu vuonna 2021 yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Kelan, Kotimaisten kielten keskuksen, valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialan sekä Sanastokeskuksen asiantuntijoiden kanssa.
Sanaston kolmikielinen versio (suomi, ruotsi, englanti) on julkaistu kokonaisuudessaan THL:n ylläpitämässä sote-sanastojen verkkopalvelussa osoitteessa https://sotesanastot.thl.fi/termed-publish-server/.
Sanastosta on julkaistu myös nelikielinen versio (suomi, ruotsi, englanti, venäjä) Sanastokeskuksen TEPA-termipankissa: https://termipankki.fi/tepa/fi/.
Sanaston ylläpidosta vastaa THL, joka kehittää sanaston sisältöä havaittujen päivitystarpeiden ja käyttäjiltä saatujen palautteiden perusteella.
Oheinen termilistaus sisältää vain sanaston suomenkieliset käsitetiedot osittain lyhennettyinä, ja ne julkaistaan THL:n luvalla.
Alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma
Asiakirja, jonka hyvinvointialue laatii yhdessä alueen kuntien kanssa ja joka sisältää tietoa alueen asukkaiden hyvinvoinnista, terveydestä ja toimintakyvystä, hyvinvointialueen hyvinvointia ja terveyttä edistävistä toimista sekä näitä koskevista konkreettisista tavoitteista ja toimenpiteistä.
Alueellisessa hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa tulee tarkastella erityisesti väestöryhmien välisiä sekä alueellisia hyvinvointi- ja terveyseroja.
Alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma on julkaistava julkisessa tietoverkossa.
Hyvinvointialueen on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä toimittava yhteistyössä alueensa kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan.
Asiakas
Toimija, joka hankkii tai saa palveluja tai hankkii tuotteita. Toimija voi olla henkilö, henkilöryhmä tai organisaatio.
Asiakaslähtöisyys
Toimintatapa, jossa palvelunantaja näkee asiakkaan yksilönä ja aktiivisena toimijana, organisoi toimintansa asiakkaan tarpeista ja voimavaroista käsin ja mahdollistaa sen, että asiakas voi toimia asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden kanssa tasavertaisena kumppanina.
Asiakaslähtöisyys toteutuu esimerkiksi siten, että asiakasta koskevat palvelukokonaisuudet ja palvelupolut laaditaan yhteistyössä hänen kanssaan, että asiakasta tuetaan päätöksenteossa, että asiakas pystyy vaikuttamaan palveluihinsa ja hänelle tehtäviin toimenpiteisiin, että hänen ihmisarvoaan, yksityisyyttään ja itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan ja että hän saa riittävästi ja ymmärrettävällä tavalla tietoa häntä koskevista asioista. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus antaa palautetta ja vaikuttaa toiminnan kehittämiseen.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785)) sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812)) tavoitteena on edistää asiakaslähtöisyyttä.
Asiakasohjaus
Asiakkaalle annettava yleinen neuvonta ja ohjaus tai palvelutarpeen arvioinnin perusteella tehtävä palveluohjaus.
Yleistä neuvontaa ja ohjausta annetaan asiakkaalle osana julkista hallintotehtävää. Se on yleisluontoista, ja sitä voidaan tehdä kysymättä asiakkaalta henkilötietoja.
Palveluohjaus on asiakasohjausta, jota annetaan palvelutarpeen arvioinnin perusteella ja jossa käytetään asiakkaan henkilötietoja.
Asiakasosallisuus
Tila, jossa asiakas osallistuu ja kokee vaikuttavansa palvelujen kehittämiseen, suunnitteluun, tuottamiseen ja arviointiin sekä niistä päättämiseen vuorovaikutteisesti asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden kanssa.
Asiakasosallisuus on sekä päämäärä itsessään että keino laadukkaiden ja yhdenvertaisten palvelujen tuottamiseksi ja saamiseksi.
Asiakasosallisuudessa korostuu asiakkaan kokemus, kun taas asiakaslähtöisyydessä näkökulma on palvelunantajan.
Hyvinvointialue
Itsehallinnollinen julkisyhteisö, jolla on vastuu julkisesti rahoitetun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä omalla toiminta-alueellaan.
Vrt. sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.
Hyvinvointialueelle kuuluvia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviä ovat esimerkiksi ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen, tarvittavien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käsittely sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiassa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sisällyttäminen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sekä asiakasosallisuuden vahvistaminen.
Hyvinvointialue on valtion ja kunnan ohella yksi julkisen hallinnon itsehallintoyksiköistä. Hyvinvointialueen ylin päättävä elin valitaan aluevaaleilla. Hyvinvointialueiden toiminta-alueet noudattavat nykyistä maakuntajakoa Uuttamaata lukuun ottamatta.
Termillä hyvinvointialue voidaan viitata itsehallinnollisen julkisyhteisön lisäksi myös julkisyhteisön toiminta-alueeseen.
Kunnan hyvinvointikertomus ja -suunnitelma
Kunnassa laadittava asiakirja, joka sisältää tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista, terveydestä ja toimintakyvystä, hyvinvointia ja terveyttä edistävistä kunnan toimista sekä näitä koskevista konkreettisista tavoitteista ja toimenpiteistä.
Kunnan hyvinvointikertomus ja -suunnitelma valmistellaan kerran valtuustokaudessa, ja sen tavoitteita ja toimenpiteitä päivitetään vuosittain osana kuntasuunnittelua. Kunnan hyvinvointikertomus ja -suunnitelma on toimitettava hyvinvointialueelle ja julkaistava julkisessa tietoverkossa.
Kunnan hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa tulee tarkastella erityisesti väestöryhmien välisiä sekä alueellisia hyvinvointi- ja terveyseroja.
Kunnan on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä toimittava yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa ja tuettava sitä asiantuntemuksellaan.
Lähipalvelu
Palvelu, jota annetaan asiakkaan päivittäisessä elinympäristössä tai tarjotaan asiakkaille helposti saavutettavana sähköisenä palveluna.
Osa sosiaali- ja terveyspalveluista on perusteltua järjestää lähipalveluina joko palvelun luonteen vuoksi (esim. kotihoito) tai siksi, että asiakkaat tarvitsevat niitä usein tai toistuvasti.
Lähipalvelu voidaan toteuttaa esimerkiksi liikkuvassa suunhoidon yksikössä tai rokotusbussissa lähellä asiakasta.
Matalan kynnyksen toimintamalli
Erityisesti perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutuksessa käytettävä toimintamalli, jonka tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa palveluihin pääsyä.
Matalan kynnyksen toimintamallin tarkoituksena voi olla esimerkiksi varhaisen tuen palvelujen antaminen, perustason sosiaali- ja terveyspalveluihin ohjaaminen tai erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tavoittaminen. Tällä tavalla tuotettuja palveluja on yleensä mahdollista saada ilman ajanvarausta ja lähetettä. Matalan kynnyksen toimintamallia käytettäessä ei välttämättä synny lainkaan asiakkuutta tai asiakkuus syntyy vasta myöhemmin, kun henkilö on ohjattu käyttämään tiettyä sosiaali- tai terveyspalvelua. Matalan kynnyksen toimintamallia voidaan soveltaa myös julkisen sektorin ja kolmannen sektorin yhteistyönä toteutettaviin palveluihin.
Palvelu
Organisoidun toiminnan tuloksena syntyvä aineeton hyödyke, joka kulutetaan tai koetaan.
Palveluketju
Tietylle asiakasryhmälle tiettyyn tarpeeseen suunniteltujen perättäin tai osin yhtäaikaisesti toteutuvien palvelujen muodostama palvelukokonaisuus.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjän on huolehdittava palveluketjujen kuvaamisesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien on toimittava yhteistyössä niin, ettei palveluissa ole viiveitä eikä palveluketjuissa katkoja.
Esimerkiksi aivohalvauspotilaille ennakolta suunniteltu palveluketju sisältää muun muassa akuuttihoidon, kuntoutuksen ja kotihoidon palveluja.
Palvelukokonaisuus
Asiakkaan palvelutarpeeseen tai asiakasryhmän tarpeisiin perustuva, useista palveluista koostuva kokonaisuus, jonka järjestämiseen, tuottamiseen tai toteuttamiseen voi osallistua yksi tai useampi toimija.
Hyvinvointialue määrittelee palvelukokonaisuudessa eri palvelujen suhteet toisiinsa, palvelujen yhteensovittamisen periaatteet sekä palveluntuottajien työnjaon ja vastuut. Palvelukokonaisuus voi olla suunnattu jollekin tietylle asiakasryhmälle, kuten iäkkäille henkilöille, kun taas palvelupolku on suunniteltu ja toteutettu tietylle asiakkaalle. Palvelukokonaisuuksia ovat esimerkiksi työ- ja toimintakykyä tukeva palvelukokonaisuus sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuus.
Palveluohjaus
Asiantuntijan tai ammattihenkilön antama ohjaus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että asiakas saa palvelutarvettaan vastaavat palvelut.
Palveluohjausta annettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota asiakkaisiin, jotka tarvitsevat yhteensovitettavia palveluja, paljon palveluja tai ovat erityisen tuen tarpeessa. Esimerkiksi iäkkäät henkilöt voivat saada palveluohjausta, jossa otetaan huomioon palvelutarpeet sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon osalta. Palveluohjaus on yhdenlaista asiakasohjausta.
Palveluohjaus tulee erottaa sosiaalihuollossa annettavasta sosiaaliohjauksesta. Sosiaaliohjaus on sosiaalipalvelu, jossa arvioidaan sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeita, ohjataan asiakas palveluihin, tuetaan häntä palvelujen käytössä ja elämänhallinnassa ja tehdään yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamiseksi. Sosiaaliohjauksesta tehdään erillinen päätös, kun taas palveluohjauksesta ei tarvitse tehdä päätöstä.
Palvelupolku
Asiakkaan palvelutarpeeseen perustuva suunnitelmallinen, yksilöllisesti toteutettava ja vaiheittain etenevä kokonaisuus, joka koostuu useista eri palveluista tai palveluprosesseista.
Palvelupolkuun kuuluvien palvelujen ohjaukselle ja seurannalle tulee nimetä vastuutaho, ja kaikkien palveluprosesseihin osallistuvien asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden tulee olla tietoisia yhteistyön ja tiedonkulun tarpeista. Palveluprosessilla tarkoitetaan yhteen tai useampaan palveluun tai muuhun tukeen liittyvää suunnitelmallista toimintosarjaa. Eri toimijoilla on erilaisia palveluprosesseja, mutta yleensä niihin kuuluu asian vireilletulo, palvelutarpeen arviointi, asiakkuuden suunnittelu, palvelun järjestäminen, palvelun toteutus ja palvelun arviointi.
Palvelupolku-käsitettä käytetään sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös työvoimapalvelujen yhteydessä.
Palvelutarpeen arviointi
Toiminta, jossa asiantuntija tai ammattihenkilö arvioi asiakkaan palvelutarvetta ja asiakkuuden edellytyksiä yhteistyössä asiakkaan kanssa sekä sitä, millä palveluilla tarpeisiin pystytään vastaamaan.
Sosiaalihuoltolain (1301/2014 (https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301)) mukaan palvelutarpeen arviointi on aloitettava viivytyksettä. Eri asiakasryhmille on lainsäädännössä määritelty erilaisia määräaikoja. Palvelutarpeen arviointiin osallistuvat sosiaalihuollon asiakas, sosiaalihuollon ammattihenkilö ja tarvittaessa muut asiantuntijat sekä asiakkaan läheiset.
Terveydenhuollossa palvelutarpeen arviointi toteutuu yleensä hoidon tarpeen arviointina. Terveydenhuoltolain (1326/2010 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326)) mukaan hoidon tarve on arvioitava perustason terveyspalveluissa pääsääntöisesti ensimmäisen yhteydenoton aikana ja viimeistään kolmen arkipäivän kuluessa. Erityistason terveyspalveluissa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut erityistason terveyspalvelua antavaan toimintayksikköön. Valtioneuvoston asetuksella (583/2017 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170583)) säädetään kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelutarpeen arvioinnin tekee aina sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö yhdessä asiakkaan kanssa. Ks. laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817)) ja laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559)).
Palvelutarve (synonyymi: palveluntarve)
Asiakkaan todettu tarve saada sellaisia palveluja, jotka asiantuntijan tai ammattihenkilön arvion mukaan tukevat asiakasta.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelutarve kohdistuu sosiaalipalveluihin, terveyspalveluihin tai sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiin palveluihin.
Terveydenhuollossa osa palvelutarpeista on terveysongelmista johtuvia hoidon tarpeita.
Palvelutoiminta (synonyymi: palvelutuotanto)
Organisoitu toiminta, jossa asiakkaan palvelutarve selvitetään ja siihen vastataan.
Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä palvelutoiminnan kokonaisuudesta omalla alueellaan. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja puolestaan hoitaa palvelutoimintaa käytännössä ja on suoraan vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
Palvelutuotanto-termiä käytetään esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse käytännön palvelutoiminnan organisoinnista, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseen kuuluvista palvelutoiminnan linjauksista ja rahoituksesta.
Perhekeskus
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja terveyttä edistävä sekä varhaista tukea, hoitoa ja kuntoutusta tarjoava monialainen palveluverkosto.
Perhekeskuksia kehitetään valtakunnallisen perhekeskustoimintamallin avulla. Toimintamallin mukaisesti perhekeskuksessa sovitetaan yhteen lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelut, sivistyspalvelut, kuntien toimet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä järjestöjen ja seurakuntien toiminta perheitä hyödyttäväksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Käytännön toiminta suunnitellaan alueellisesti ja paikallisesti yhdessä kuntien muiden palvelujen sekä järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Perhekeskuksen palvelut toimivat verkostomaisesti. Niitä voidaan tarjota palvelunantajien toimipisteissä yhteen koottuina tai erillisinä tai tuoda asiakkaan kotiin, varhaiskasvatuksen toimipaikkaan tai kouluun tai tarjota sähköisinä palveluina. Lapsiperheille suunnattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta perhekeskukset toimivat osana sosiaali- ja terveyskeskusta.
Potilas
Terveydenhuollon asiakas, joka saa terveyspalveluja terveysongelmiensa vuoksi.
Potilas on aina myös terveydenhuollon asiakas. Termejä potilas ja terveydenhuollon asiakas ei kuitenkaan voi pitää toistensa synonyymeina, koska kaikilla terveyspalvelujen käyttäjillä ei ole terveysongelmia. Terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä käytetään pääsääntöisesti potilas-termiä, mutta säädökset koskevat kaikkia terveydenhuollon asiakkaita. Tarvittaessa voidaan termejä terveydenhuollon asiakas ja potilas käyttää rinnakkain.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu
Lakisääteinen velvollisuus vastata tarkoituksenmukaisella tavalla julkisesti rahoitetusta sosiaali- ja terveydenhuollosta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseen kuuluu vastuu palvelujen rahoittamisesta, siitä, että palvelut tulevat tuotetuiksi, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamisesta.
Kullakin hyvinvointialueella on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu omalla alueellaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia (vältettävä termi: sote-palvelustrategia)
Hyvinvointialuetta koskevan yleisen strategian osa, joka sisältää keskeiset tavoitteet niille sosiaali- ja terveyspalveluille, joista hyvinvointialue on vastuussa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiassa kuvataan, miten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta huolehditaan. Hyvinvointialue ottaa palvelustrategiassa huomioon alueensa väestön erityiset palvelutarpeet ja paikalliset olosuhteet sekä arvioi tekemiensä palveluratkaisujen vaikutuksia tiettyihin väestöryhmiin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiaan sisältyy myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnittelu.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen palvelu
Palvelu, jonka tarkoituksena on edistää samanaikaisesti sekä asiakkaan sosiaalista hyvinvointia että hänen terveyttään ja toimintakykyään sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sosiaalisia ja terveysongelmia.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen palvelun tuottamiseen osallistuu sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Kotihoito on esimerkki sosiaalihuoltolain mukaisesta palvelusta, jossa huomioidaan asiakkaan sosiaalinen hyvinvointi, terveys ja toimintakyky.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa on sovellettava niitä sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä, jotka turvaavat asiakkaan edun mukaisesti parhaalla tavalla hänen tuen tarpeitaan vastaavat palvelut ja hoidon.
Vrt. myös sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue (synonyymi: < yhteistyöalue)
Alue, jonka hyvinvointialueet yhteistoimin muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä, yhteistyötä ja vastuunjakoa varten.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueiden muodostamisen perusteista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetulla lailla ja valtioneuvoston asetuksella. Jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaala (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja Kuopio). Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueet muodostetaan nykyisten erikoissairaanhoidon erityisvastuualueiden pohjalta.
Samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laativat yhteistyösopimuksen, jossa sovitaan muun muassa alueiden rajat ylittävistä palveluista ja yhteistyöalueella tehtävistä sosiaali- ja terveydenhuollon investoinneista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue ei ole sama käsite kuin Paras-hankkeessa käytetty yhteistoiminta-alue.
Sosiaali- ja terveydenhuolto (vältettävä termi: sote)
Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon muodostama kokonaisuus.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on sosiaaliturvan osa.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa toimii sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjiä, tuottajia ja toteuttajia. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat voivat olla joko julkisia tai yksityisiä.
Sosiaalihuollosta ja terveydenhuollosta säädetään suurelta osin erillisillä säädöksillä. Käytettäessä termiä sosiaali- ja terveydenhuolto viitataan sosiaalihuoltoon, terveydenhuoltoon sekä niihin kuuluviin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiin palveluihin.
Sote-lyhennettä ei suositella käytettäväksi yksiköiden tai palvelujen nimissä eikä virallisimmissa teksteissä. Yleisöviestinnässä sitä on syytä käyttää vain poikkeuksellisesti ja selitettynä. Lyhenteen tarkka merkitys ei vaihtelevan käytön vuoksi ole selvä, ja muunkielisten vastineiden muodostaminen sille on hankalaa. Suomenkielistä sote-lyhennettä ei pidä käyttää muilla kielillä.
Sosiaali- ja terveyskeskus (vältettävä termi: sote-keskus)
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikkö, joka laaja-alaisesti tarjoaa julkisesti rahoitettuja sosiaalihuollon peruspalveluja ja perusterveydenhuollon palveluja sekä mahdollisesti joitain näitä täydentäviä palveluja.
Sosiaali- ja terveyskeskuksiin kootaan esimerkiksi perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kiireellisiä ja kiireettömiä palveluja, suun terveydenhuollon palveluja, sosiaalihuollon avopalveluja, kotihoidon palveluja, mielenterveys- ja päihdetyön sekä mielenterveys- ja päihdehoidon palveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja, neuvolapalveluja sekä muita ehkäiseviä palveluja.
Myös kolmannen sektorin toimijat voivat tarjota omia palvelujaan sosiaali- ja terveyskeskuksen tiloissa yhteistoiminnassa julkisen sektorin kanssa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen antaja (synonyymi: < palvelunantaja; vältettävä termi: sote-palvelunantaja)
Toimija, joka järjestää, tuottaa tai toteuttaa sosiaalipalveluja, terveyspalveluja tai sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä palveluja.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen antajia ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjät, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat ja sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttajat. Nämä voivat olla eri toimijoita, tai samalla toimijalla voi olla eri rooleja samanaikaisesti. Esimerkiksi julkisen hallinnon toimija (kuten hyvinvointialue) voi olla yhtä aikaa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä että tuottaja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja voi puolestaan hankkia palveluja yksityisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttajalta (alihankkija).
Termiä sosiaali- ja terveyspalvelujen antaja käytetään silloin, kun toimijan roolia ei ole tarpeen eritellä tarkemmin.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä (synonyymi: < palvelunjärjestäjä; vältettävä termi: sote-palvelunjärjestäjä)
Sosiaali- ja terveyspalvelujen antaja, jolla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.
Kullakin hyvinvointialueella on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu omalla alueellaan.
Sama taho voi toimia niin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä, tuottajana kuin toteuttajanakin.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus
Tila, jossa asiakkaan tarpeisiin vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluja on riittävästi tarjolla ja oikea-aikaisesti käytettävissä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta voidaan arvioida sen perusteella, mitä palveluja on tarjolla, kuinka paljon niitä on, vastaavatko ne asiakkaan tarpeisiin ja ovatko ne käytettävissä silloin, kun asiakas niitä tarvitsee.
Ks. myös sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuus.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuus
Tila, jossa asiakkaan pääsy sosiaali- ja terveyspalveluihin on varmistettu ja asiakas pystyy hyödyntämään palveluja.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuuteen vaikuttaa se, missä palvelua tarjotaan (esim. välimatkat) ja kuinka helposti asiakas pääsee palvelua tarjoavaan paikkaan (digitaaliset palvelut, liikkumismahdollisuudet, elämäntilanne ja liikennepalvelujen tarjonta). Palvelujen osalta tulee huomioida myös tekninen ja kognitiivinen saavutettavuus. Palvelun kognitiivista saavutettavuutta voidaan parantaa ymmärrettävällä viestinnällä, esimerkiksi käyttämällä selkokieltä. Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja pyritään tarjoamaan yhdenvertaisesti kaikille väestöryhmille.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisella saavutettavuudella tarkoitetaan tilaa, jossa eri väestöryhmien yhdenvertainen pääsy sosiaali- ja terveyspalveluihin on turvattu ja eri väestöryhmät pystyvät hyödyntämään palveluja yhdenvertaisesti.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttaja (synonyymi: < palveluntoteuttaja, > sosiaalipalvelujen toteuttaja, > terveyspalvelujen toteuttaja; vältettävä termi: sote-palveluntoteuttaja)
Sosiaali- ja terveyspalvelujen antaja, joka käytännössä antaa sovitut sosiaalipalvelut, terveyspalvelut tai sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset palvelut asiakkaalle.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttaja antaa sovitut palvelut asiakkaalle sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjän tai sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan.
Sama taho voi toimia niin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä, tuottajana kuin toteuttajanakin.
Termejä sosiaalipalvelujen toteuttaja ja terveyspalvelujen toteuttaja voidaan käyttää silloin, kun viitataan sellaiseen toimijaan, joka antaa asiakkaalle käytännössä vain jompiakumpia palveluja.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja (synonyymi: < palveluntuottaja, > sosiaalipalvelujen tuottaja, > terveyspalvelujen tuottaja; vältettävä termi: sote-palveluntuottaja)
Sosiaali- ja terveyspalvelujen antaja, joka saa aikaan sosiaalipalveluja, terveyspalveluja tai sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä palveluja joko toimimalla itse sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttajana tai tilaamalla ne muulta palveluntoteuttajalta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat voivat olla julkisia tai yksityisiä toimijoita, esimerkiksi yrityksiä, yhdistyksiä, osuuskuntia, säätiöitä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia.
Sama taho voi toimia niin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä, tuottajana kuin toteuttajanakin.
Termejä sosiaalipalvelujen tuottaja ja terveyspalvelujen tuottaja voidaan käyttää silloin, kun viitataan nimenomaan vain jompiakumpia palveluja tuottavaan toimijaan.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen (synonyymi: sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio)
Toiminta, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä tai sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja huolehtii asiakkaan tarvitseman palvelukokonaisuuden muodostamisesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjän on huolehdittava laaja-alaisesti yhteensovitettuja palveluja tarvitsevien asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta, palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä ja koordinoinnista sekä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat voivat hyödyntää asiakasta koskevaa tietoa palvelujen tarjoamisessa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjän on lisäksi huolehdittava toiminnan yhteensovittamisesta kunnan ja valtion muiden palvelujen ja kolmannen sektorin toiminnan kanssa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä huolehtii myös siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat ja kolmas sektori toimivat keskenään yhteistyössä siten, että asiakkaiden käytössä on yhteensovitettuja palveluja sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa.
Sosiaali- ja terveyspalvelut (synonyymi: sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut; vältettävä termi: sote-palvelut)
Sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa annettavat sosiaalipalvelut, terveyspalvelut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset palvelut.
Sosiaali- ja terveyspalvelut -käsitettä tarvitaan silloin, kun halutaan viitata määritelmän mukaisten palvelujen muodostamaan kokonaisuuteen esimerkiksi kuvattaessa palvelujen yleistä organisointia. Siksi ilmausta käytetään monikkomuotoisena.
Sosiaalihuollon asiakas
Henkilö, joka hakee tai saa sosiaalipalveluja tai jonka asiaa muuten käsitellään sosiaalihuollossa.
Sosiaalihuolto
Organisoitu toiminta, jonka tarkoituksena on tarjota yhteiskunnan jäsenille riittävät sosiaalipalvelut ja niihin kuuluva taloudellinen tuki sekä edistää heidän sosiaalista hyvinvointiaan ja osallisuuttaan.
Sosiaalihuoltoon kuuluu sekä julkisten että yksityisten sosiaalipalvelujen antaminen.
Myös yksityiset sosiaalipalvelujen tuottajat voivat tuottaa julkisia sosiaalipalveluja silloin, kun julkinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä hankkii näiltä toimijoilta palveluja sosiaalihuollon asiakkaalle.
Sosiaalipalvelu (vältettävä termi: sosiaalihuollon palvelu)
Palvelu, jonka tarkoituksena on edistää asiakkaan sosiaalista hyvinvointia, toimintakykyä ja osallisuutta sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sosiaalisia ongelmia.
Sosiaalipalveluja voidaan antaa sekä julkisen että yksityisen toimijan tarjoamina palveluina. Julkinen toimija voi antaa sosiaalipalveluja myös hankkimalla niitä yksityisiltä toimijoilta.
Sosiaalipalvelut voidaan jakaa perustason ja erityistason sosiaalipalveluihin. Erityistason sosiaalipalveluja annetaan silloin, kun perustason sosiaalipalvelut eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia.
Pääsääntöisesti sosiaalipalveluja tuottavat sosiaalihuollon ammattihenkilöt. Joitakin sosiaalipalveluja voivat tuottaa myös yksityishenkilöt, jotka eivät ole sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Sosiaalihuollon ammattihenkilöstä on säädetty sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015 (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817)).
Terveydenhuollon asiakas
Henkilö, joka hakee tai saa terveyspalveluja tai jonka asiaa muuten käsitellään terveydenhuollossa.
Kaikki terveydenhuollon asiakkaat eivät ole potilaita, vaan he voivat olla myös henkilöitä, jotka käyttävät erilaisia ennaltaehkäiseviä terveyspalveluja tai saavat terveysneuvontaa (esim. perhekeskuksessa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa tai seulontatutkimuksissa).
Terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä käytetään pääsääntöisesti potilas-termiä, mutta säädökset koskevat kaikkia terveydenhuollon asiakkaita.
Terveydenhuolto
Organisoitu toiminta, jonka tarkoituksena on tarjota yhteiskunnan jäsenille riittävät terveyspalvelut sekä edistää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan.
Terveydenhuoltoon kuuluu sekä julkisten että yksityisten terveyspalvelujen tuottaminen. Myös yksityiset terveyspalvelujen tuottajat voivat tuottaa julkisia terveyspalveluja silloin, kun julkinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä hankkii näiltä toimijoilta palveluja terveydenhuollon asiakkaalle.
Terveydenhuoltoon kuuluu perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Julkisesti rahoitetut terveyspalvelut voidaan jakaa perustason ja erityistason terveyspalveluihin.
Terveyspalvelu (synonyymi: terveydenhuollon palvelu; vältettävä termi: terveydenhuoltopalvelu)
Terveydenhuollon ammattihenkilön tarjoama tai antama palvelu, jonka tarkoituksena on määrittää henkilön terveydentila ja palauttaa hänen terveytensä tai ylläpitää sitä.
Terveyspalvelut kattavat myös ennaltaehkäisevät palvelut sekä toimintakykyä parantavat ja ylläpitävät toimet.
Julkisesti rahoitetut terveyspalvelut voidaan jakaa perustason ja erityistason terveyspalveluihin. Terveyspalvelut voivat kuulua perusterveydenhuoltoon tai erikoissairaanhoitoon.
Terveyspalveluja voidaan antaa sekä julkisen että yksityisen toimijan tarjoamina palveluina. Julkinen toimija voi antaa terveyspalveluja myös hankkimalla niitä yksityisiltä toimijoilta.
Terveydenhuollon ammattihenkilöstä on säädetty terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994 (https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559)).
Tukipalvelu
Toisen palvelun tuottamista tukeva tai ensisijaisena tarjottavaa palvelua täydentävä palvelu.
Terveydenhuollossa tukipalveluja ovat esimerkiksi laboratorio- ja kuvantamispalvelut.
Sosiaalihuollossa tukipalveluja ovat esimerkiksi kotipalveluun kuuluvat vaatehuolto, siivous ja ateriapalvelu.
Tukipalvelu-termiä käytetään myös sellaisista hallinnollisista palveluista, jotka eivät liity suoraan asiakkaalle annettavaan palveluun. Näitä ovat esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut sekä toimitila- ja kiinteistöpalvelut.
