Turvallisuus, sen tekijät ja kustannukset - Lukijalta

Abraham Maslow’n 1943 julkaistussa tarvehierarkiassa turvallisuuden tarpeet sijoittuvat toiseksi heti fysiologisten tarpeiden (ruoka, juoma, hengitysilma) jälkeen. Ei siis ihme, että turvallisuus on nykymaailmassa puhetta ja pohdintaa aiheuttava teema. Suomisanakirja.fi -palvelun mukaan turvallisuus on tila, jossa ei ole uhkia tai vaaroja. Itse en allekirjoita tätä määritelmää vaan täsmentäisin sen tilaksi, jossa uhat ja vaarat on tiedostettu ja niihin on varauduttu. Olen itse työskennellyt valtion turvallisuustehtävissä 15 vuotta ammattisotilaana, vanginvartijana ja rauhanturvaajana. Tällä taustalla ja hankkimallani osaamisella olenkin nostanut turvallisuuden kärkiteemakseni kuntavaaleissa.

Kuntapoliittisessa keskustelussa turvallisuus nousee useimmin esiin esteettömyyden ja infrastruktuurin muodossa. Edellä mainitut aihepiirit muodostavat valitettavasti usein kustannuksia. Kykenisimmekö kaupunkina ja sen asukkaina lisäämään turvallisuutta myös ilman suuria rahallisia panostuksia? Mielestäni kyllä.

Väestönsuojat ovat herättäneet keskustelua viime vuosina. Näen esisijaisina varautumiskohteina kuitenkin veden- ja sähkönjakelun toiminnan varmistamisen mahdollisissa häiriötilanteissa. Suoraa sotilaallista uhkaa Suomeen ei kohdistu, mutta Euroopassa on viime vuosina ollut suoria viitteitä vihamielisten tahojen hybridivaikuttamisesta, jonka keinovalikoimaan myös edellä mainitut kuuluvat. Näihin tulee kiinnittää huomiota myös kaupungin varautumissuunnitelmassa.

Turvallisuus on myös paljon muuta kuin orwellilaista valvontaa ja joditabletteja. Se on mitä suurimmassa määrin ihan tavallista arkea. Jokainen voi omilla teoillaan ja asenteillaan vaikuttaa turvallisuusilmapiiriin. Jokaisen kaupungin työntekijän tulee mielestäni kyetä toimimaan ensiaputilanteessa. Myös lukiolaisten kansalaistaitoja voisi lisätä tarjoamalla ensiapu- ja alkusammutuskurssia lukion valinnaisena/soveltavana kurssina. Olen valitettavan usein huomannut myös sen huolestuttavan ilmiön, että kansalaiset arastelevat ensiaputilanteessa auttaa, koska pelkäävät tekevänsä jotain väärin. Omasta mielestäni väärin toimimista on ainoastaan välinpitämättömyys tai tilanteessa auttamisen sijaan kuvaaminen. Kun ryhdyt toimenpiteisiin, olet oikealla asialla – joko autoit tai vähintään yritit auttaa!

31.1.2025 Akaa pääsi lehtien otsikoihin valitettavalla aiheella. Toijalan yhteiskoulun päihtynyt oppilas kantoi koulun alueella teräasetta ja uhkasi sillä koulun henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Tilanne jäi onneksi uhkaamisen tasolle, ja poliisi otti oppilaan kiinni koulun alueelta. Samana päivänä Akaan Seudun verkkosivuilla julkaistussa uutisessa koulun rehtori Jukka Saariaho kertoo, että koululla olevia yleisohjeita sovelletaan jokaisen tilanteen mukaan. Tähän tulisi mielestäni saada muutos ja ohjeet tulisi laatia erikseen jokaista tilannetta varten. Jos oppilas olisi edennyt uhkauksesta tekoihin, ei olisi kiireen ja stressin keskellä mitenkään realistisesti mahdollista alkaa soveltaen miettiä, mihin oppilaat siirretään ja miten asiasta tiedotetaan. Etupainotteisesti tulee tehdä tarkat suunnitelmat, ja niitä tulee myös säännöllisesti harjoitella. Selvennettäköön vielä, että en tässä nyt kritisoi millään tavalla Saariahoa henkilönä tai rehtorina.

Koulujen turvallisuus, tai ikävä kyllä turvattomuus, nousi esiin myös syyslukukaudella 2024 kouluissa tehdyissä hyvinvointikyselyissä. Akaan Seutu uutisoi verkkosivuillaan 15.1.2025 Viialan yhtenäiskoulun 7.–9.-luokkalaisista jopa 22,9 prosentin kertoneen, että heitä pelottaa olla koulussa. Viisi prosenttia eli joka kahdeskymmenes kertoi pelkäävänsä päivittäin. En ole yrityksistä huolimatta saanut selville mitään kyselyn tuloksiin johtaneista syistä, mutta voisin olettaa niiden ainakin osittain johtuvan koulukiusaamisesta. Koulukiusaaminen ei ole akaalainen, vaan maailmanlaajuinen ilmiö. Silti meillä on kaupunkina mielestäni velvollisuus puuttua siihen. Varsinkin toistuvan, vakavan kiusaamisen suhteen tulisi mielestäni reagoida moniammatillisesti koulun, sosiaalitoimen ja poliisin yhteistyönä. Idea ei toki ole omani, ankkuritoiminta on jo olemassa oleva järjestelmä. Kouluissa tulisi myös tehdä selkeä ero kiusaamisen ja väkivallan välillä. On muistettava, että vaikka Suomessa rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana, koskee vahingonkorvausvelvollisuus jokaista ikään katsomatta. En usko, että yksikään lapsi tai nuori on pohjimmiltaan paha. Monilla kiusaaminen ja/tai häiriökäyttäytyminen heijastelee ongelmia kotona. Opiskelurauhan ja ennen kaikkea lapsen edun mukaista on pyrkiä ratkaisemaan kotona vallitsevat ongelmatilanteet.

Kaupungin tulee toimia turvallisuuden suhteen myös yleissivistävänä toimijana. Koska uskon esimerkin voimaan, seuraavassa omat turvallisuussuositukseni kaupungin asukkaalle ja/tai työntekijälle:

– Tutustu 72 tunnin kotivaraan ja varmista sen toteutuminen omassa taloudessasi.

– Suorita ensiapu- ja ensisammutuskurssit ja ylläpidä taitojasi.

– Lataa puhelimeesi 112-sovellus.

– Tarkasta osoitteesta defi.fi missä kotisi, työpaikkasi tai harrastustilojesi lähin sydäniskuri sijaitsee.

Jukka Aimolahti

sotilaspoliisialiupseeri

kuntavaaliehdokas, kokoomus (sit.)