Inhimillisiä kärsimyksiä ei pidä unohtaa. Ne säteilevät ympäristöön lisäten pahoinvointia ja turvattomuutta läheisille.
Puutteet vanhemmuudessa siirtyvät usein sukupolvelta seuraavalle. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden taustalla on usein geneettisten, biologisten, psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöiden yhteisvaikutusta, joita kasvuympäristö joko vaimentaa tai voimistaa.
Kaikilla lapsiperheillä ei ole toimivaa tukiverkostoa ja erityisesti yksinhuoltajilla ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla yksinäisyys syö voimavaroja. Perhetaustan merkitys yksilön myöhempään hyvinvointiin on suuri varsinkin varhaisvuosina.
Tunnistettuja riskitekijöitä lapsen hyvinvointiin ja syrjäytymisvaaraan on esimerkiksi työttömyys, toimeentulovaikeudet, ongelmat asumisessa, mielenterveys- ja päihdeongelmat, terveysongelmat, vanhempien jatkuva riitely ja avioero sekä väkivalta ja laiminlyönti. Jatkuvat haasteet syövät voimavaroja ja heikentävät vanhempien kykyä tukea lastaan.
Vakavat sairaudet perheessä altistavat lapset oireilulle ja tilastollisesti jopa neljännes alaikäisistä lapsista elää perheissä, joissa ainakin toisella vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveyshäiriö tai päihderiippuvuus.
Tutkimusten mukaan sijaishuollossa varttuneiden vanhempien lapsilla on selkeästi suurempi riski joutua sijoitetuiksi kuin muilla lapsilla. Huostaanotetuissa jopa 69 prosentilla on neuropsykiatrinen diagnoosi. Riskejä siis tunnistetaan, mutta onko riittävästi resursseja puuttua niihin?
Vanhemmuuden tukeminen pitäisi alkaa jo ennen lapsen syntymää eikä vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat näkyvät. Koska riskitekijät tunnetaan, voidaan tukea tarjota jo ennen lapsen syntymää. Ongelmaksi usein muodostuu se, että eniten apua tarvitsevia on vaikea tavoittaa ja sitouttaa tukeen.
Esimerkiksi sijaisvanhemmiksi haluaville on olemassa pakollinen ennakkovalmennus. Siinä käydään läpi lapsen kasvun kannalta tärkeitä asioita, kuten turvallisen kiintymyssuhteen kehittyminen, rajojen asettaminen, miten kehitykselliset viiveet huomioidaan ja miten viranomaisten kanssa toimitaan ja mistä saa apua tarvittaessa.
Tällaisella ”Ajokortti vanhemmuuteen” -tuella voitaisiin mahdollistaa perheille räätälöityä tukea vanhemmuuteen ja otetaan koppi perheistä, joilla on erityisiä haasteita. Vanhemmuuden aakkosia voisi tarjota myös muille, perheellistymisestä haaveileville. Lapsiperhemyönteinen ilmapiiri vaikuttaisi myös syntyvyyteen kannustavasti.
Tutkimusten mukaan kouluikää edeltävillä vaikeuksilla ja olosuhteilla on suurempi vaikutus kuin myöhemmillä olosuhteilla. Varhainen tuki säästää lasta inhimillisiltä kärsimyksiltä ja haasteilta aikuisena ja ehkäisee syrjäytymistä tehokkaammin kuin vasta nuoruudessa annettu tuki.
Hyvinvointi lähtee varhaislapsuudesta ja panostaminen lapsiin ei ole kustannus vaan investointi tulevaisuuteen.
Riitta Kuismanen
sosiaalipsykologi, sote-alan opettaja
alue- ja kuntavaaliehdokas (kd.)
Pirkkala
