Tampereen Diabetesyhdistys on saanut palautetta koulujen henkilökunnalta, että kouluihin on vaikea saada osaavia ohjaajia turvaamaan tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten koulupäivää.
Yhdistys on järjestänyt jo useamman vuoden maksuttomia, käytännönläheisiä diabetesta sairastavan lapsen arki-infoja varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle sekä yhdistyksen toimitiloissa että päiväkoti- ja koulukohtaisesti. Tilaisuuksissa on nähtävissä koulunkäynnin ohjaajien ja päiväkotihenkilöstön sitoutuneisuus työhönsä sekä huoli resurssien riittämättömyydestä. Tämän kevään aikana toimipistekohtaiset pyynnöt ovat kolminkertaistuneet.
Pirkanmaan kunnissa diabeteksen omahoidon tuki vaihtelee eri koulujen välillä. Kansallista ohjausta on, mutta kunnan ja hyvinvointialueen vastuu ja työnjako on epäselvä. Lapsilla on oikeus osallistua varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen turvallisesti ja yhdenvertaisesti. Kuntien ja hyvinvointialueiden pitää miettiä, miten tämä varmistetaan.
Diabeteksen hoidosta ei voi pitää taukoa, insuliinihoito on välittömästi elämää ylläpitävää. Suomessa lapsia sairastuu tyypin 1 diabetekseen eniten maailmassa, miten koulu voi olla heille turvaton paikka? Diabetesliiton kyselyn (2024) mukaan jopa lähes joka viides diabetesta sairastavien lasten vanhemmista kertoo lapselleen tulleen poissaoloja siksi, ettei diabeteksen hoidosta ole huolehdittu varhaiskasvatuksessa tai koulussa.
Toivoimme vaaleissa kunta- ja aluepäättäjiksi aikovilta vastauksia siihen, miten lasten turvallinen koulupäivä toteutetaan yhdenvertaisesti kaikille.
Hoitotarvikkeet ja ajantasainen hoitoteknologia ovat välttämätön edellytys diabeteksen hoidossa onnistumiselle. Diabeteksen hoidossa tarvitaan hoitotarvikkeita, kuten verensokerimittareita ja mittausliuskoja, lansetteja, glukoosisensoreita ja insuliinipumpun tarvikkeita. Silti meidän alueellamme on nyt pääsääntöisesti luovuttu tablettihoitoisten tyypin 2 diabetesta sairastavien verensokerimittarien ja -liuskojen jakelusta.
Säästämällä hoitotarvikkeista nyt kasvatetaan tulevien vuosien sairaudenhoitokuluja. Tämä johtuu siitä, että diabeteksen aiheuttamista kustannuksista suurin osa tulee lisäsairauksien hoidosta. Mitä kauempana hoitotavoitteista ollaan sitä suurempi riski on lisäsairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille sekä munuaisten, silmien ja jalkojen vakaville ongelmille. Millä diabetesta sairastavat huomaavat hoitotasapainonsa heikentymisen, jos eivät saa mitata aika ajoin arvojaan? Etenkin, kun seurantakäynnit hoitajalle tai lääkärille toteutuvat yhä harvemmin.
Säästövimmassa on hukattu punainen lanka. Hyvinvointialueen päättäjät tekevät viisaasti, jos huolehtivat siitä, että diabetesta sairastavilla on mahdollisuudet hoitaa itseään. Talousnäkymätkin paranevat, kun sairauksien hoitoon menisi tulevaisuudessa vähemmän varoja. Mielestämme paremmin voivat pirkanmaalaiset on vaalilupaus, joka tulevien kunta- ja aluepäättäjien on mahdollista tehdä. Heillä on halutessaan keinot aidosti vaikuttaa asiaan.
Aluepäättäjät vastaavat meidän kaikkien terveyspalveluista. Mutta itse asiassa he vastaavat sairaudesta, ei terveydestä. Sitähän hyvinvointialueiden terveyspalveluissa tehdään, hoidetaan sairauksia. Kuka uskaltaisi hoitaa terveyttäkin?
Tampereen Diabetesyhdistys
Jaakko Hyytinen, puheenjohtaja
Pia Nykänen, toiminnanjohtaja
