Jonkin aikaa sitten Etelä-Karjan hyvinvointialuejohtaja antoi huolella lunta tupaan hyvinvointialueiden tilanteesta. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä perustuslain edellyttämään palvelutasoon, jos pidetään kiinni hyvinvointialuelain asettamasta alijäämänkattamisvelvoitteesta. Tarjolla on laittomuutta tavalla tai toisella.
Hyvinvointialuelaki edellyttää alueilta talouden tasapainoa vuoden 2026 loppuun mennessä. Parhaimmillaankin tähän tulee yltämään vain pari hyvinvointialuetta. Vaatimukset ovat täydellisen epärealistisia ja sen hintana ovat monet, erittäin tärkeät palvelut.
Säästöpaine ajaa hyvinvointialueet inhimillisesti kestämättömien valintojen eteen. Erityisesti tämä näkyy hoivan osalta. Kuulemme nyt ympäri Suomea tapauksista, joissa ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevaa vanhusta ei sijoiteta hoivakotiin, vaikka paikkoja olisi yksityisellä puolella vapaana. Syy tälle on yksinkertainen: alueilla ei ole rahaa noudattaa lakia.
Haluammeko todella täyttää päivystykset hoivakotipaikkaa tarvitsevilla vanhuksilla, jotka eivät enää pärjää kotona? Kyse on vanhusten itsensä ohella myös heidän läheistensä jaksamisesta yleisestä oikeudenmukaisuudesta nyt puhumattakaan. Pallo on Suomen hallituksella. Heillä on kaikki valta antaa hyvinvointialueille lisäaikaa talouden tasapainottamiseen.
Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, etteikö taloudessa olisi tasapainottamista. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla kestävää talouspolitiikkaa, että säästämme tänään satasen, jotta voimme maksaa huomenna tonnin.
Perttu Jussila
Aluevaltuutettu ja aluevaaliehdokas (vihr.)
Tampere
