En ole vuosiin osallistunut jumalanpalvelukseen kotikirkossani. Raamattu ei tunne naispappeutta. Olen sitten käynyt kuulemassa sanaa muualla. Aika-ajoin vilkaisen seurakunnan sivuilta messuohjelmaa ja jatkan muualla käymistä. En ymmärrä mitä järkeä minun on edes kuulua kirkkoon. Koska kuulun kuitenkin, voin näin vielä ollen yrittää olla kuuliainen kirkkojärjestyksen jäsenilleen antamalle toiselle käskylle edistää seurakunnan tehtävän toteutumista.
Seurakunnan tehtävän ydin ja ehdoton pääasia on julistaa parannusta syntien anteeksiantamiseksi. Tämän käskyn antajana on Jeesus itse. Näin seurakunta on tehnyt ja tekee edelleen siellä täällä, vaikka Akaassa ei juurikaan. Kirkkomme tunnustaa Raamatun opin perisynnistä, ”joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan” (Augsburgin tunnustus II). Kirkon virka ja tehtävä on pääasialtaan Jumalan sanan ja hänen totuuksiensa julistamista, päämääränä sielujen pelastuminen ikuiselta tuholta.
Näin on asian laita, vaikka ymmärrän hyvin, ettei kirkollisten virkojen haltijoita ja muita kellokkaita tuollaiset asiat juuri liikuta. Ylenpalttista hyvinvointia nauttivat länsimaalaiset eivät juuri Jumalaa tarvitse, eivät ainakaan ennen kuin kuolema kolkuttaa ovella, eikä papistoa Akaassakaan taitaisi liikuttaa, vaikka koko kaupungin asukkaat syöksyisivät päistikkaa helvettiin. Ja näin taitaa käydäkin, jos Raamattu ja tunnustus ovat oikeassa ja mikäli mitään voi päätellä kirkon jumalanpalvelusten osallistujamääristä. Tämän pitäisi kauhistuttaa seurakuntamme papistoa ja ensimmäisenä sen kirkkoherraa, joka on suurimmassa vastuussa julistuksesta ja sieluista. Sen sijaan, että he hätäillen tekisivät kaikkensa auttaakseen meitä kaupunkilaisia sisälle pyhään kristilliseen uskoon ja pelastukseen Kristuksessa, heiltä kyllä riittää aikaa kirkkopoliittiseen suhmurointiin, kirkon rakenteiden ja oman uran ajattelemiseen sekä suvaitsevaisuuden kilven kiillottamiseen.
Jos en ymmärrä itseäni, kun kuulun kirkkoon, en sen enempää ymmärrä kirkkoon kuuluvia Jumalan sanan halveksijoita. Jeesus opetti itseään vastaan nousevan valtakunnan tuhoutuvan. Tämän tapahtumista saamme seurata luterilaisessa kansankirkossamme ja vielä lähemmin kotiseurakunnassamme. Erittelemättä asioita, me kaikki tiedämme, me, jotka uskomme ja ne, jotka eivät usko, että kirkko on pahasti lipsunut Raamatusta ja muistuttaa enemmän SPR:ä kuin itseään.
Ainoa lääke ja ratkaisu olisi viis veisata ajan vaihtuvasta hengestä ja palata Raamattuun sekä siihen perustuviin tunnustuskirjoihin ja tehdä sitä mitä varten Jeesus seurakuntansa perusti. Jumala Akaata armahtakoon, ettemme hukkuisi synteihimme.
Joni Toivonen
