Nyt Jaakkolalla on uusi ura, hän aloitti lokakuussa OP Koti Etelä-Pirkanmaa Oy:n kiinteistönvälittäjänä. Hän työskentelee pääosion Akaan konttorilta käsin. Asiakaskäynneillä puhutaan usein myös urheilusta. Jaakkola työskenteli aikaisemmin toisessa välitysfirmassa eikä hänellä ollut aikomustakaan vaihtaa työpaikkaa. Puhelu nykyiseltä työnantajalta sai kuitenkin Jaakkolan pohtimaan työpaikan vaihtoa.
– Soittaja kertoi, että oli saanut suositteluja minusta ja pyysi keskustelemaan kanssaan. Ajattelin, että ei siinä mitään häviä, jos käyn juttelemassa. Hetki siinä juteltiin ja tässä sitä nyt ollaan, Jaakkola naurahtaa.
– Olen itse Hämeenkyröstä kotoisin ja nähnyt myös isomman kaupungin työpaikkoja. Itselleni tuntuu kodikkaalta työskennellä pienellä paikkakunnalla. Täällä on myös isompi työyhteisö, kuin edellisessä työpaikassa, Jaakkola toteaa.
Kiinteistönvälittäjän ura on ollut pienestä pitäen Jaakkolan suuri unelma. Samaan aikaan, kun muut lapset haaveilivat poliisin ja palomiehen urista, Jaakkola tiesi haluavansa välittäjäksi. Alassa kiehtoo eniten sen tuoma vapaus.
– Tässä työssä ei ole tiettyjä aikatauluja, vaan saan tehdä todella itsenäisesti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, ettei ole työaikoja, mutta silloin kun on aktiivinen, niin se näkyy heti. Olen tottunut tekemään töitä vähän koko ajan, joten perinteiden kahdeksasta neljään työ ei välttämättä sopisi minulle.
Jaakkola kertoo alan olevan suuria tunteita täynnä. Avainten luovuttaminen saa usein ostajien kyyneleet pintaan.
– Minusta on mukavaa olla virallisena tahona huolehtimassa, että asiat menevät kivuttomasti. Onhan se paras tunne saada ihmiset onnelliseksi, Jaakkola toteaa.
Takana oli aikaisemmin ollut lukuisia loukkaantumisia ja polvikeikkauksia. Nyt tilanne on kuitenkin eri. Keuhkojen kanssa ei pysty urheilemaan lajissa, jossa sykkeet nousevat niin korkealle.
– Oli helpompi käsittää polviongelmat, kun pystyi näyttämään, missä ongelma on. Se saatiin kuntoutuksella kuntoon. Hoidoista ei ole saatu toivottua tulosta. Oli pakko todeta, että näillä keuhkoilla ei toistaiseksi urheilla ainakaan moukarinheitossa.
Jaakkola sanoo olevansa määrittelemättömän mittaisella tauolla. Hän ei sulje pois mahdollisuutta palata lajin pariin uudestaan joskus myöhemmin. Kipinä lajia kohtaan ei ole sammunut. Jaakkola kokee, että hänellä olisi vielä paljon saavutettavaa moukarinheitossa. Toisinaan hän on pyöritellyt mielessä myös toisen urheilulajin aloittamista.
– En ole löytänyt sellaista lajia, jossa olisi samanlainen kipinä. En halua urheilussa lähteä kokeilemaan, mihin rahkeet riittävät vaan antaa kaikkeni.
– Viialan urheilukenttä on vielä tutumpi. Muistelen tehneeni siellä myös yhden ennätyksen. Siellä oli muutenkin aina paljon ihmisiä katsomassa ja hyvä pöhinä, Jaakkola muistelee.
Vaikka Jaakkola ei ole pariin vuoteen kisannut, ihmiset tunnistavat hänet yhä. Hänet pysäytetään niin kaupungilla, kuntosalilla kuin Osuuspankin aulassa. Ihmiset haluavat vaihtaa kuulumisia ja tiedustella vieläkö Jaakkola kilpailee. Urheilu-ura otetaan puheeksi usein myös asiakaskäynneillä.
– Kaikki kohtaamiset ovat yleensä aina mukavia. Ihmiset kokevat, että olen tuttu, kun he ovat nähneet naamani telkkarissa kymmenen vuoden ajan. Siihen ei kyllä koskaan totu ja tuntuu oudolta. En pidä kuitenkaan itseäni julkisuuden henkilönä. Juttelen aina kuitenkin mielelläni moukarinheitosta, Jaakkola sanoo.
Jaakkola on tällä hetkellä tyytyväinen uraansa ja elämäänsä. Suunnitelmissa on ostaa Akaan seudulta talo puolison kanssa, sopivan sattuessa kohdalle. Toukokuussa Jaakkola menee kihlattunsa kanssa naimisiin Nokian kirkossa. Edessä on hieman alle sadan ihmisen häät maanläheisissä tunnelmissa.
– Häävalmistelut ovat kovassa vauhdissa. Meillä on puolison kanssa omia näkemyksiä häiden suhteen. Hääpaikkana meillä on hirsinen juhlatila. Polttareita ei ole vielä ollut ja sitä pelätään kovasti, Jaakkola nauraa.
