Akaan Seutu julkaisee jouluna ja vuodenvaihteessa uudelleen muutamia vuoden 2024 luetuimmista jutuistaan.
Akaan kirkkoherran tehtäviä vuosina 2020–2021 hoitaneen Kukka Salmiovirran elämässä tapahtui päättyneen vuoden lopulla iso hengellinen muutos, kun hän kääntyi luterilaisesta ortodoksiksi.
Salmiovirta liitettiin Tampereen ortodoksiseen seurakuntaan Tampereen ortodoksisessa kirkossa 26. joulukuuta. Luterilaisesta kirkosta hän erosi marraskuun lopulla.
Tyttären jalanjäljissä ortodoksiksi
Salmiovirran mukaan päätös oli pitkällisen pohdinnan tulos. Kun perheen parikymppinen Nuppu-tytär kääntyi ortodoksiksi vuonna 2020, äiti totesi lapsen löytäneen oman paikkansa. Kukka Salmiovirta ryhtyi kahlaamaan läpi ortodoksista kirjallisuutta ja perehtyi uskonnon teologiaan.
– Mitä enemmän perehdyin, sitä voimakkaammin aloin ajatella, että tämä vastaa minun sielunmaisemaani paljon enemmän kuin luterilaisuus, Kukka Salmiovirta kertoo.
Salmiovirran mukaan kyse on erilaisista teologisista kysymyksistä ja kokonaisvaltaisesta kokemuksesta. Yksi vaikutuksen tehneistä asioista on armon ja vapaan tahdon yhteys, jota Salmiovirta kuvailee kiehtovaksi.
– Ihminen on itse vastuullinen yksilö, joka vie omaa elämäänsä eteenpäin ja jolla on mahdollisuus kieltäytyä ja mahdollisuus suostua. Mutta luterilaisuudessa on tietyllä tapaa vain yläkerrasta saneltu armo. Ja jos tiukasti ajatellaan, ihminen ei pysty tekemään yksin yhtään mitään, kun hän on vain ja ainoastaan armon varassa.
Mukana kaikilla aisteilla
Salmiovirta nauttii siitä, että ortodoksikirkossa jumalanpalvelukseen voi osallistua kaikilla aisteilla.
– Siellä on suitsuketta, ikonostaasia ja kirkkotila, joka on ihan erilainen kuin luterilainen kirkko. Aikuiset ja lapset tulevat ja menevät. Joku kerran kuvasi asiaa pyhäksi kaaokseksi. Luterilainen kirkko voi tähän verrattuna tuntua kovin hiljaiselta ja vähän jäykältä.
Kukka Salmiovirran mukaan luterilaisesta kirkosta eroaminen ei liity Akaan seurakuntaan vaan kokonaiskirkolliseen tilanteeseen. Hän näkee luterilaisen kirkon tietynlaisessa kriisissä ja tilanteessa, jossa kirkko ei itsekään tiedä, mikä se olisi.
– Olen hirvittävän surullinen siitä, että tälläkin paikkakunnalla on ollut kovia äänenpainoja puolesta ja vastaan erilaisissa asioissa. Ajattelen, että kirkko saa olla sitä, mitä se on ollut 2000 vuotta, eikä sen tarvitse yrittää olla mitään muuta. Sinne ovat tervetulleita kaikki riippumatta siitä, minkä näköinen tai kokoinen on tai mikä on suuntautuminen.
Kahden lapsen sijaisäiti
Ortodoksiseen kirkkoon liittymistä edelsi tutustuminen ortodoksiseen elämään. Liittymisseremoniassa Salmiovirta sai mirhavoitelun ja seurakuntalaiset tulivat toivottamaan hänet poskisuudelmin tervetulleeksi yhteisöön.
– Luterilaisessa seurakunnassa saatetaan kirkkoon liittyjälle lähettää kirje, että tervetuloa kirkkoon. Mutta harvassa luterilaisessa seurakunnassa liittyjä saa fyysisen kontaktin ja tunteen, että kiva, että tulit meille. Ortodoksisen kirkon vastaanotossa oli toisenlaista yhteisöllisyyttä ja läsnäoloa, Salmiovirta kertoo.
Nyt Salmiovirta miettii, että hän olisi voinut toimia itsekin toisin ollessaan kirkkoherrana. Salmiovirta on hoitanut kirkkoherran tehtäviä Akaan lisäksi Ypäjällä.
– Olen allekirjoittanut kirkkoon liittyjien papereita virastolla ja todennut, että tämä henkilö liittyy kirkkoon. Se on ollut siinä.
Salmiovirta ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut kirkon virassa. Päätyö on olla sijaisäiti kahdelle pienelle lapselle.
Äiti vihki tyttärensä Akaan kirkossa
Ortodoksisessa kirkossa ei ole naispappeja, eikä Salmiovirta ortodoksina voi enää toimia luterilaisen kirkon pappina. Salmiovirta myöntää jäävänsä kaipaamaan ihmisten ilojen ja murheiden jakamista kastetilaisuuksissa, vihkimisissä ja siunaustilaisuuksissa. Yksi erityinen hetki ehti kuitenkin toteutua, kun hän viime kesänä vihki Nuppu-tyttärensä ja tämän miehen Akselin Akaan kirkossa.
Kukka Salmiovirta ei silti aio olla vaatimassa naispappeutta ortodoksiseen kirkkoon.
– En todellakaan. Tämä ihan kelpaa. Se on kirkon järjestys, ja sen mukaan mennään. Joku on Hakan jalkapallofani, joku taas tykkää saksalaisesta ja toinen brittiläisestä futiksesta, mutta kaikilla jalkapallo on se juttu. Samalla lailla joku on ortodoksi, joku katolinen ja joku luterilainen, mutta kaikki ovat Kristuksen kirkkoa. On surullista, jos rupeamme kähinöimään keskenämme sen sijaan, että jokainen voisi löytää oman hengellisen paikkansa, jossa hänen on hyvä olla ja jonka hän tuntee kodikseen.
Salmiovirta arvelee, että helposti ajatellaan ortodoksisuuden olevan konservatiivisuuden pesäke, mutta hän ei koe niin. Salmiovirta kuvailee olevansa itse maltillinen keskitien kulkija.
– En ole ääripäässä Pride-liputtamassa kirkoissa enkä myöskään sitä mieltä, että 5000 vuoden kirjallinen historia pitäisi ottaa sanasta sanaan. Kaikki mahtuisivat samaan kirkkoon, jos olisi yhteinen tahtotila.
Yltäkylläisyyden ajassa paasto pysäyttää
Salmiovirta sanoo palanneensa nyt tavallaan juurilleen, sillä Salmiovirran isän isoisä kuului Tampereen ortodoksiseen seurakuntaan. Salmiovirta itse on kasvanut vapaakirkon piirissä, ja hänen isänsä on vapaakirkon pappi.
Salmiovirta arvelee, että ortodoksikirkkoon liittyminen näkyy arjessa ainakin osallistumisena jumalanpalveluksiin Tampereen ortodoksisessa kirkossa sekä kirkkovuoden kulun seuraamisena. Tuore ortodoksi haluaa noudattaa myös paastoaikoja. Salmiovirta ehti pitää jo joulupaaston, jolloin hän luopui liha- ja maitotuotteista ja vähensi median seuraamista.
– Oli aika pysäyttävää lähteä paastoamaan tässä ajassa, jossa ihmiset ovat yltäkylläisen täysiä kaikesta, Salmiovirta kertoo.
