– Tämä on nyt pilotti. Itsenäisyyspäivän muistotilaisuuksien systeemi on ollut hyvin sekava aikaisemmin. Jos tämä pilotti toimii, tästä voisi tulla vakiintuva käytäntö ja yhteistyö tulevaisuudessa, Julkunen sanoo.
Lue alta Holkerin sanelema, sankarihautojen muistotilaisuuksissa kuultu puhe.
”Hyvät kuulijat
Luen teille kunnallisneuvos, rovasti Matti Holkerin ajatuksia itsenäisyyspäivänä 2024.
Akaassa 1940 syntynyt Holkeri on sodanjälkeisen Suomen kasvatti. Hän varttui yhtä aikaa hyvinvointivaltioksi kasvavan valtion kanssa.
Näihin seuraaviin Holkerin ajatuksiin samaistuu varmasti aika moni suomalainen:
En tietenkään muista itse sodasta yhtään mitään. Sen muistan, että meillä pikkupojilla oli tapana marssia omin keppikiväärein Toijalassa olleiden sotilas- tai suojelukuntaosastojen perässä. Toijalassa oli sota-aikana koulutuskeskus. Muistan myös sen, että kun menimme sukuloimaan Varsinais-Suomeen, törmäsimme saksalaisiin sotilaisiin. Kun sanoin heille äidin kehotuksesta ”guten tag”, voi sitä suklaan määrää.
Lapsuuteni oli vaatimaton, mutta toisaalta kaikkea kuitenkin oli. Kaikki suomalaiset olivat sodan jälkeen samalla viivalla. Nälkää en nähnyt. Isä oli maalaistalon poika Varsinais-Suomesta, joten ruoka riitti. Oma perunamaa oli talon pihassa, mutta vuokrapeltoakin oli. Molemmat vanhemmat kävivät töissä. Arki oli täsmällistä, mutta ei missään tapauksessa ankaraa. Hauenkuonon alue sijaitsee aivan junaratojen vieressä, ennen Turun radan siirtoa ratojen välissä. Kun Turun juna tuli, tiedettiin mennä syömään ja kun Helsingin juna tuli, mentiin nukkumaan.
Isänmaa on vanhemmilta peritty ja meidän tapauksessamme hyvin kallisarvoinen asia. Kaikilla ihmisillä ei isänmaata ole ja meilläkin sen säilyttäminen on vaatinut monia uhrauksia. Suomi on kehittynyt vuosisatojen aikana omaperäiseksi. Täällä asuu kansa, joka tunnistaa itsensä. Kun ympärillä riehutaan, meillä suomalaisilla korostuu halu säilyttää tämä maa koskemattomana. Liittoutuminen toisten kanssa on turva, mutta myös velvoitus. Enää emme voi aina tehdä niin kuin mieli tekisi, vaikka suomalaiset eivät halua, että heitä määräillään. Näinhän se maailmassa on yleensäkin.
1960-ja 1970-luvut täällä vähän hiiviskeltiin, Neuvostoliitto oli otettava huomioon varsinkin ulkopolitiikassa. Kumarrettiin, mutta mikä olisi ollut vaihtoehto? Kuka oli rähmällään, kuka ei. Nuorempana olin hyvinkin ankara, mutta nyt niistä ajoista on voinut lukeakin ja asiat alkavat aueta. Täältä kulman takaa on helppo huudella, kun ei tiedä minkälaisissa vaikeuksissa kaverit ovat. Turhaan minä täältä kiukuttelin.
Aika kova vääntö asioista on tälläkin hetkettä, vaikka moni asia on Suomessa sittenkin hyvin. Nykyisellä hallituksella on tavattoman kova taakka hoidettavanaan. Heillä on eduskunnan selkeä enemmistö, mutta joka ikisestä päätöksestä tehdään periaatekysymys. Oppositiolla on toki oikeutensa, mutta vahingossakaan ei saa antaa hallitukselle kiitosta. Tältä se ainakin välillä näyttää. Politiikassa on aina tehtävä yhteistyötä, sitä vain eivät vallassa olevat aina muista.
Euroopan tilanne on monella tavalla vakava. Venäjä on tunnustanut Ukrainan itsenäisyyden ja nyt se hyökkää sinne. Millä oikeudella? Millä oikeudella Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939. Olisi kiva tietää, mitä venäläiset nyt ajattelevat, mutta ei heiltä kysytä, eivätkä he uskalla kaiketi totuutta kertoakaan.”
