– Rakensin tämän vuonna 1995 ja ajoin sillä silloin ensimmäisen rallin. Sitä seuraavat 10 vuotta harrastus oli tosi aktiivista, lähes joka viikonloppu oltiin jossakin ajamassa. Sitten tuli työkiireitä ja tahti alkoi hiljenemään, mutta noin 150 rallia ja sprinttiä yhteensä sillä on ajettu, Aaltonen laskee.
Vähään aikaan Asconalla ei ajeta, sillä edellisestä pyörähdyksestä selvisivät kolhuitta vain takaluukku ja repsikan puolen kylki. Esimerkiksi katto vaihdetaan kokonaan. Osia löytyy valmiina, sillä kyseisen mallin osia Aaltonen on keräillyt vuodesta 1995.
– Tämä oli nyt viides kerta, kun tämä meni kokonaan lyttyyn. Mutta aina se on korjattu. Tämä on ensimmäinen auto, joka minulla oli, kun kortin sain. Tämä on rakas auto, Ascona-mieheksi tunnustautuva Aaltonen kertoo.
Vaikka Aaltosella on rutiinia sekä rallista että auton kaatumisista, tekee kaato edelleen säväyksen kokeneeseen kuskiin.
– Siinä kohtaa se rupeaa harmittamaan, jos kyseisessä kohdassa on satoja katsojia. Mutta kun mitään ei sattunut, niin vauriot ovat lähinnä henkisiä.
– Se on traditio, että aina kun auto menee tähän kuntoon, se saa uuden värin. Ensin se oli valko-kelta-sininen, sitten kokovalkoinen, sitten keltainen, sitten sininen. Viimeksi vihreä ja nyt metallinhohtoharmaa, Aaltonen luettelee.
Toinen Aaltosen tallissa oleva Ascona oli työn alla kuusi vuotta. Siitä tuli historic-sarjan auto.
– Se on tehty oman aikansa sääntöjen mukaan. F-ryhmäläinen on vapaammin viritettävä ja muokattava, mutta tästä autosta piti tehdä 1980-luvun mallin mukainen. Hevosvoimia on noin 170, että ei tämä niin hauska auto ole ajaa kuin tehokkaampi auto.
Historic-autossa ei ole myöskään ohjaustehostinta, eli lihasvoimaa tarvitaan, kun rattia kammetaan puolelta toiselle.
– Tämä oli keikka-auto, tällä on tosi moni kuski ajanut. Auto on valmistunut 1983 ja se kiersi monella. Aikojen kuluessa auton herkkuosat, muun muassa moottori, on myyty pois.
Aaltosen tarkoitus on muokata F-ryhmäläiseksi rakennettu auto takaisin siihen asuun, jossa se oli, kun Kankkunen komensi autoa.
– Siihen tulee vastaava moottori kuin silloin. Saksassa yksi toimija tekee uustuotantona valmista moottoripakettia. Tuo toinen historic-auto on myynnissä, sillä rahoitetaan Kankkusen auton kunnostusta.
– Jos jonkun tapaamisen onnistuisi järjestämään. Täytyy kyllä itse mennä Kankkusen tykö, se ei tule tänne. Jos saisi kattoon nimikirjoituksen, Aaltonen suunnittelee.
Kankkusen auton osia Aaltonen on kerännyt kaksi vuotta. Yksi viimeisiä osia tulee olemaan auton alkuperäinen rekisterikilpi. Sen omistaa keräilijä, joka on jo luvannut myydä kilven Aaltoselle.
Aaltosen tallista löytyy muutakin nimimiesten käytössä ollutta tavaraa. Kreikasta saapuneet vanteet ovat perimätiedon mukaan Mantasta, jolla Henkka Toivonen ajoi.
Aktiiviaikoina yöt vietettiin tallissa. Nyt autojen rakentelu on Aaltoselle yli puolet harrastuksesta. Mukana autojen rakentelussa on sama aktiivinen kaveriporukka, jonka kanssa 30 vuotta sitten aloitettiin.
– Kun ei enää ehdi kuin muutaman rallin vuodessa ajaa, niin yhä tärkeämmäksi on tullut se, että ollaan täällä kavereiden kanssa ja rakennetaan autoja. Joka ilta töitten jälkeen tänne tulen ja jotain teen. Kun kello tulee yhdeksän, ruvetaan lähtemään kotio.
