Erilaiset selitykset Maan muodoille ovat oivia aivopähkinöitä - Kolumnit

Tuhlaan vapaa-aikaani seuraamalla täysin turhanpäiväisiä väittelyjä. Yksi monista suosikkiaiheistani on riitely litteän Maan kannattajien kanssa. Maan kaarevuus pääteltiin yli tuhat vuotta sitten tähdistä ja Auringon tekemistä varjoista eri leveysasteilla. Havainnot ja päättelyt Maan muodosta olivat toimivia ennen kuin edes tiesimme mitään aurinkokeskeisestä maailmankuvasta. Sen jälkeen aihe jäi itsestäänselvyytensä takia käytännössä unohduksiin. Vasta viime vuosikymmeninä myytti litteästä Maasta on saavuttanut jonkinlaista suosiota. Ajatuksena se on vaaraton. Juuri sen erikoisuus ja keino sovitella täysin päinvastaisia selityksiä keskenään kiehtoo minua. Erilaiset selitykset Maan muodoille ja niiden toimiminen ovat oivia aivopähkinöitä. Samalla oppii kertauksena paljon geometriasta, matematiikasta ja tähtitieteestä. Ne asiat, joiden kohdalla ajattelin – arvosanojeni perusteella – aivan muita asioita pulpetin äärellä.

Eräs väittelyn suurista aiheista on hauska. Lapissa havaitaan kesäisin keskiyön aurinko. Vastaava ilmiö on nähtävissä myös Etelänavalla, kun Suomessa on talvi. Tutkimusmatkailija Roald Amundsen kirjoitti siitä päiväkirjaansa.

Pannukakun muotoinen maa edellyttäisi näin toimivan tähtitaivaan näkemisessä toinen toistaan monimutkaisempia selitysmalleja. Jotka ovat ristiriidassa keskenään. Litteän Maan kannattajat ovat enimmäkseen yhtä mieltä siitä, ettei Etelämantereella tapahdu yötöntä yötä. Aurinko ei heidän malleissaan koskaan jää yöksi horisontin päälle, koska heidän mielestään Etelämannerta ei ole olemassa. Se, mitä me luulemme Etelämantereeksi, onkin valtava jääseinä pannukakun piirinä. Pohjoisnapa on pannukakun keskipiste. Aivot menevät helposti mutkalle, kun miettii, miten Auringon liikkeet saadaan sovitettua tällaisiin malleihin.

Pallouden kieltäjät ovat yhtä mieltä siitä, että Etelämantereella havaittu 24 tuntia kestävä kirkas päivä romahduttaisi yleisimmät litteän Maan mallit.

Tänä vuonna tapahtuu järisyttävin koe. Dramaattisesti nimetty Viimeinen Koe on mahdollisuus ratkaista ainakin juuri tämä kiista. Amerikkalainen Will Duffy tarjoaa ilmaisen matkan Etelämantereelle joulukuussa neljäksi päiväksi. Hänellä on mahdollisuus itse havaita ja testata, jääkö Aurinko yöksi horisontin päälle vai ei. Mukaan pääsee myös muita osallistujia, mutta heidän on maksettava omat lentonsa.

Etelämantereelle lähtevillä on mahdollisuus tarkkailla päivän pituutta. Ainakin kolme litteän Maan kannattajaa on ilmoittautunut retkelle. Useampi retkelle varta vasten kutsuttu on kieltäytynyt, vaikka tarjolla on mahdollisuus mullistaa omaa maailmankuvaansa. Odotan retken tuloksia enemmän kuin joulupukin saapumista. Vielä suuremmalla innolla odotan sitä, miten osallistujat selittävät pois havaitsemansa keskiyön auringon. Ennakkoon puolustuspuheiksi on keksitty retken olevan alusta loppuun huijausta.

Juha Leinivaara

Kirjoittaja on akaalainen pienyrittäjä.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.