Lentopalloilijoiden kevättä värittää liike. Urheilijat etsivät reittiä, joka veisi kohti parempaa tulevaisuutta – kehittymistä maajoukkueisiin, isompaa tilipussia, seikkailua uudessa kulttuurissa.
Jotta haaveet toteutuisivat, noin 95 prosenttia pelaajista turvautuu managerin asiantuntemukseen.
– Toki on niitä, jotka ovat päättäneet pysyä kotimaassa ja hoitavat siirtonsa kokonaan itse, kertoo tällä erää ainoa suomalainen miesten pelaajasiirtoja neuvotteleva manageri Nisse Huttunen.
Kun Huttuselta kysyy, mitä titteliä hän haluaa itsestään käytettävän, vastaus on manageri.
– Agentti-titteliäkin käytetään. Mutta kun tuo liittyy myös arveluttavaan vakoilumaailmaan, tällaiseen runsaasti matkustamista vaativaan ammattiin se ei ole paras mahdollinen, nauraa menestyksekkään lentopallouran kokenut manageri.
Huttusen ansiolistalta löytyy Suomen mestaruus ja kaksi Saksan mestaruutta. Suomen sinivalkoisen peliasun hän on pukenut päälleen 53 maaotteluun.
Olli Kunnari edisti uran käynnistymistä
Huttusen ura managerina linkittyy mielenkiintoisella tavalla Akaa-Volleyn nykyisyyteen. Hänellä on aina ollut käsitys itse pelistä ja silmää yksilöiden kehittymiseen. Lisäksi hyvä muisti ja laajat kontaktiverkostot auttoivat alkuun.
– Olin vielä aktiivipelaaja, kun Ranskasta ottivat yhteyttä ja kysyivät, mistä löytyisi osaava yleispelaaja. Olin tutustunut Olli Kunnariin maajoukkueessa ja ilmoitin, että siinä on teille oikea mies. Melko pian sieltä seuran presidentti lähetti kehuja meikäläiselle. Kehotti jatkamaan pelaajien analysointia, selvittää Huttunen kytköstä Akaa-Volleyn päävalmentajaan.
Kunnari ja Akaa-Volleyn Risto Lahti ovat Huttusen kontaktit nykyiseen Akaa-Volleyn organisaatioon.
– Olli on joskus vitsaillutkin, ettei näytä pääsevän minusta eroon mitenkään, hymyilee itseoppinut manageri.
Urheilumanagerointiin voi hakea myös koulutusta. Huttunen katsoo omalla kohdallaan henkilökohtaisten ominaisuuksien vieneen pitkälle ilman erityistä tutkintoa.
– Tämä on työ, jossa pääsee eteenpäin, kun on riittävä intohimo ja pelisilmää. On sanottu, että lainoppineista tulisi hyviä managereita. Mutta minullakin oli kerran pelaajia 25 eri maassa. Ei taida löytyä ihmistä, joka pysyisi koko ajan kärryillä noin monen maan lainsäädännöstä.
Rehellisyys kunniassa
Kuten usein on muissakin yhteyksissä mainittu, suomalaisten rehellisyys vie eteenpäin.
– Alkuvuosina sopimus syntyi, kun lyötiin kättä päälle. Nykyään se ei enää riitä. Mutta suomalaisiin luotetaan sopimuskumppaneina, ja se auttaa tässä työssä.
Alalle on Huttusen mukaan valitettavasti viime vuosina ilmestynyt kaikenlaisia huijareita.
– Ikävintä on, jos pelaaja kaapataan siinä vaiheessa, kun tämä on alkanut päästä urallaan alkuun. Alussa nuori pelaaja on enemmänkin kulu. Vasta, kun kehitys on lisännyt pelaajan arvostusta, myös manageri alkaa saada tuloja, valaisee Huttunen ammatin varjopuolia.
Maailman parhaita pelaajia ei juuri tarvitse markkinoida. Mutta menestyvä manageri osaa poimia nuorista ne, joilla on potentiaalia nousta kärkeen. Lajin syvällinen ymmärtäminen on avainasemassa.
Akaa-Volleyn kanssa hyvä toimia
Kun sopimuksessa on kaikkien osapuolten allekirjoitukset, vastuu käytännön järjestelyistä siirtyy vastaanottavan seuran organisaatiolle. Huttunen kiittelee vuolaasti Akaa-Volleyn organisaatiota.
– Akaan kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Sopimukset pitävät, ja hommat hoidetaan asianmukaisesti. Risto seuraa tiiviisti suomalaisten pelaajien otteita maailmalla, ja katse on tulevaisuudessa. Seura tietää, mihin se on menossa.
Akaa-Volleyn ensi kauden sopimuspelaajista Suomeen palaava Niklas Seppänen on ollut jo pitkään seurannassa.
– Laitoin vinkin Ristolle, että Niklas suunnittelee paluuta. Kontakti pelaajan ja seuran välillä ei ole mikään äkkinäinen oivallus tai päähänpisto, vaan harkittu siirto, muistuttaa Huttunen.
Myös Akaa-Volleyn miehistöön liittyvä Sakari Mäkinen on Nisse Huttusen listoilla.
Lentopallomanagerin työmäärä on huipussaan maalis-toukokuussa, kun sarjat eri puolella päättyvät ja uusia joukkueita rakennetaan.
– Työ on kuitenkin kokovuotista, kun pelaajien kehittymistä pitää seurata tiiviisti. Matkapäiviä kertyy melkoisesti. Toinen huippu syntyy vuodenvaihteeseen, kun useissa liigoissa siirtoikkuna päättyy tammikuun lopulla. Muistan yhdenkin joulun, jolloin teki tuskaa ehtiä joulusaunan lämmitykseen, naurahtaa Huttunen.
