Miehuutta voi mitata monella tapaa. Eräs miehuullisuuden ilmenemismuoto on valmius ottaa vastuuta ja myös kantaa sitä omana itsenään, kun tehtäviä on tarjolla. Erityisopettaja Jukka Tapani Kallio muutti perheineen Aurasta Toijalaan vuonna 1970 ja varsin pian kävi selväksi, että häntä tarvittiin täällä.
Jukka Kallio syntyi kuopukseksi maatilalle Yläneellä 25.5.1937. Perheessä oli ennestään kolme vanhempaa veljeä ja Kaisu-sisar, joka perheen lapsista on enää ainoana elossa. Jukka kävi keskikoulun Oripäässä ja hakeutui sen jälkeen opettajaseminaariin Raumalle, mistä hän valmistui opettajaksi vuonna 1960. Asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen hän toimi opettajana Koski Tl:ssä ja kesäaikaan ”kesävänskänä” Turussa. Opettajaa kehotettiinkin hakeutumaan upseeriuralle, mihin Jukka ei kuitenkaan ollut halukas.
Hakeutuminen opettajaksi Käyrän koulukotiin ja avioituminen Kaarinan kanssa vuonna 1963 kiinnittivät Jukan tiukasti kutsumusammattiinsa. Käyrän koulukotivuosien aikaan Jukka valmistui erityisopettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Käyrän koulukodin lakkauttaminen vuonna 1971 sai aikaan uuden viranhoitopaikkakunnan etsimisen. Näin Toijalasta tuli Jukalle ja hänen perheelleen kotipaikkakunta koko loppuelämäksi. Akaan koulu sai Jukasta pariksi vuosikymmeneksi johtajaopettajan. Auran aikaan Kaarinalle ja Jukalle oli syntynyt esikoistyttö Mari ja Toijalan kaudella perhe sai miesvahvuuteen Markuksen. Neljä lapsenlasta vanhempineen täydensivät perhepiiriä.
Kaarina Kallio kertoi, että tutustuessaan Jukkaan häntä viehätti muun muassa tietoisuus siitä, että Jukalle kirkkoon liittyvät asiat olivat tärkeitä. Kertoihan tämä selvää kieltään miehen vakaumuksellisuudesta ja avarakatseisen avoimesta elämänasenteesta.
Opettajan ammattiin kuuluu olennaisena osana kotoutuminen sinne, mihin on asettunut hoitamaan tehtäviään: oppilaat ja heidän perheensä, kollegat, ammatin myötä läheiset yhteistyötahot. Toijalan Nuorisoseura sai pian paikkakunnalle muuttamisen jälkeen Kallion perheestä aktiivitoimijoita. Melko pian Jukka Kallio oli myös Akaan seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen. Kirkkovaltuutettuna hän oli vuodesta 1975 vuoteen 1994 ja toimi Akaan kirkkovaltuuston ensimmäisenä maallikkopuheenjohtajana vuodesta 1977 vuoteen 1994. Näihin vuosiin sisältyi myös muun muassa toimiminen Tampereen hiippakunnan maallikkoedustajana kirkolliskokouksessa vuosina 1988–1992. Kokoomuksen edustajana Jukka Kallio toimi Toijalan kaupunginvaltuustossa 1981–1996 sekä muissa kaupungin luottamushenkilötehtävissä jaksoittain vuodesta 1977 alkaen muun muassa kaupunginhallituksen jäsenenä. Merkittävä pitkäkestoinen luottamustehtävä Jukka Kalliolla oli Toijalan Seudun Vanhainkotiyhdistyksen hallituksen jäsenyys vuodesta 1977 vuoteen 2006 asti, vuodesta 1979 hallituksen varapuheenjohtajana ja vuodesta 2001 puheenjohtajana. Jukka oli aktiivisesti mukana Lions-liikkeen ja yliluutnantiksi ylennettynä reserviupseerien toiminnassa, hän toimi myös pankin isännöintitehtävissä. Luottamustehtäviinsä liittyvänä velvoitteena Jukka toimi varsin usein eri tilaisuuksissa toivottuna ja pyydettynä puhujana. Hänen ajatuksilleen ja kannanotoilleen osattiin antaa arvoa.
Vaikka Jukka Kallion puoluepoliittinen kanta tuli paikkakunnalla selväksi, häntä ei koettu poliittiseksi peluriksi. Hänelle oli ominaista rakentavaan yhteistyöhön pyrkiminen kaikkien eri yhteisöissä kohtaamiensa ihmisten kanssa. Hän oli perinteisen kokoomukselle ominaisen ajattelutavan edustaja, jolle uskonto, isänmaa ja koti olivat luovuttamaton elämänkatsomuksen kolmikanta. Hänen vakaumuksellisuuttaan kunnioitettiin.
Erityisopettajana Jukka Kallio vapautui eläkeläiseksi melko varhaisessa elämänvaiheessa. Vähin erin hän eläkeläisenä luopui luottamustehtävistään ja omistautui enemmän kodin piirin asioille. Omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnolla riitti monenmoista puuhattavaa ja kaikki se miellytti myös Jukkaa toimeliaisuuden miehenä. Ikääntyminen toi tullessaan myös sille ominaisia vaivoja ja ongelmia. Ne sävyttivät Jukka Kallion elämän viimeisiä vuosia. Liikkuminen oli vaivalloista. Kompastuminen kotipihalla koitui kohtalokkaaksi. Sairaalavuoteelta Jukka ei päässyt enää palaamaan kotioloihin. Elämä ajassa päättyi hiljaisen viikon tiistaina 26.3.2024. Muuttovalmistelut omakotitalosta kerrostaloasuntoon olivat Kaarinan kanssa edenneet loppusuoralle. Tätä muuttoa Jukka ei päässyt kokemaan, mutta olihan hän ollut elämänsä ajan matkalla taivaan kotiin, minne hän pääsi kristikunnan suurimpien juhlien aikaan siirtymään. ”Iäisyys on, ikävä jää.”
Sauli Turja
Akaan kirkkoherra 1980–2001
