Metson voi havaita rauhallisissa, mäntyvaltaisissa ja iäkkäissä havumetsissä, usein kaukana asutuksesta. Se on lintu, joka pysyttelee kesät ja talvet samoilla seuduilla.
Linnun ravintoa kesäaikaan ovat silmut, versot ja marjat. Poikasten ravintoa ovat hyönteiset ja muut selkärangattomat. Talvella metson pääravintoa on männyn neulaset. Yksipuolisuudesta huolimatta metsokukon paino nouseekin koko talven kohti kevättä. Lihominen perustuu talven alhaiseen energiankulutukseen.
Metsokoiraalla ja naaraalla on melko suuri kokoero. Ukkometso painaa neljästä kuuteen kiloon ja koppeloksi kutsutulla naaraalla on painoa 1,5–2,5 kiloa. Väritykseltäänkin ne poikkeavat toisistaan. Koppelolla on ruskeankirjava väritys, ukkometsossa on paljon mustaa. Silmänympäryksen punainen osa on ukkometsolla myös selkeämpi.
Joskus näkee kesyjä uhittelevia metsoja, jotka käyvät ihmisenkin päälle. Sellaisia metsoja on aina ollut, mutta nykyään entistä enemmän. Se johtunee metsien pirstoutumisesta. Nämä niin kutsutut hullut metsot ovat yksilöitä, jotka ovat jääneet muista erilleen ja joilla on liiallinen hormonilataus.
Metsoilla on täysin sitoutumaton parisuhde, mikä on lintumaailmassa harvinaista. Metson poikanen kehittyy munan sisällä täydelliseksi ja lentää auttavasti jo 2–3 viikon iässä.
Reijo Onnela
Kirjoittaja seuraa paikallista luontoa
