36-vuotias Noora Rajaniemi Toijalasta on opiskellut ammatin, jonka hän uskoo tarjoavan mielekkäitä töitä eläkeikään asti. Hämeenlinnan Autokeskuksessa työskentelevä Rajaniemi on korimekaanikko. Aiemmin ammatti tunnettiin autopeltisepän nimellä.
– Mikään lommo tai vaurio ei ole koskaan samanlainen. Se kiehtoo tässä työssä. Kyse on myös käsityöstä, Rajaniemi kertoo.
Lukion jälkeen puutarhuriksi
Ylitorniolta kotoisin oleva Rajaniemi on päätynyt autoalalle alanvaihtajana. Yläasteen jälkeen hän jatkoi lukioon, koska ei vielä tiennyt, mitä olisi halunnut.
– Käännän kyllä katseet yläasteen opoon. Jos et tiennyt, mitä haluat, et saanut oikein mitään ohjausta. Sen sijaan sanottiin, että mene tuohon paikalliseen lukioon.
Tulevaisuuden suunnitelmat eivät kirkastuneet oikein vielä lukioaikanakaan. Toisin kuin sisaruksia Rajaniemeä eivät kiinnostaneet yliopisto- eivätkä ammattikorkeakouluopinnot. Hän halusi tehdä jotain käsillään.
Rajaniemi opiskeli ensin Rovaniemellä puutarhuriksi ja jatkoi sen jälkeen Hämeenlinnassa floristiksi. Töitä olisi ollut tarjolla, mutta Rajaniemi ei ollut valmis töihin palkalla, jota hänelle tarjottiin.
– Minulta muun muassa kysyttiin, tulenko töihin viiden euron tuntipalkalla. Vastasin, että en tule, koska arvostan sen varren sitä, mitä osaan.
Rajaniemi ei myöskään halunnut kausityötä ja olla talvet työttömänä tai tehdä jotain muuta puolet vuodesta. Rajaniemi työskenteli vuoden siivoojana, kuutisen vuotta Siwoissa ja Valintataloissa ja viisi vuotta Elisan yritysmyynnissä, kunnes tuli koronaepidemia ja siirryttiin etätöihin.
– Tykkäsin työstäni, mutta aloin miettiä, haluanko tehdä tätä loppuelämäni, Rajaniemi kertoo.
Kriteerit täyttyvät autoalalla
Rajaniemi halusi ammatin, jossa riittäisi töitä ja josta maksettaisiin riittävän hyvin. Hänen mielestään molemmat kriteerit täyttyivät autoalalla, joka oli myös ennestään tuttu. Rajaniemen isä on yhdeltä ammatiltaan mekaanikko ja lähipiirissä on muitakin saman alan ammattilaisia.
Noora Rajaniemi aloitti mekaanikko-opinnot Tredun aikuispuolella tammikuussa 2021.
– Hyvin pian opettaja suositteli minulle harjoitteluun menoa. Hän oli sitä mieltä, että opiskelutahti koululla oli minulle liian hidas, koska opinnot etenivät hitaimman mukaan, Rajaniemi kertoo.
Rajaniemi pääsi harjoitteluun Hämeenlinnan Nelipyörään ja suoritti mekaanikon opinnot vuodessa. Parissa kuukaudessa hän oppi tekemään merkkihuollot autonvalmistajan vaatimalla tavalla. Samalla hän pääsi sivusta seuraamaan korimekaanikkojen työtä ja ihastui näkemäänsä. Vuosi sitten Rajaniemi aloitti oppisopimusopinnot korimekaanikoksi nykyisellä työnantajallaan.
Ennakkoluulot lisäävät näyttämisenhalua
Autoalaa on perinteisesti pidetty miehisenä alana. Ennakkoluuloihin Rajaniemi on törmännyt jokusen kerran, mutta ei työkavereiden taholta.
– Muutama asiakas ei ole halunnut, että heidän autoaan korjaa nainen. Nämä ovat olleet naisia, jotka ovat olleet tätä mieltä. Silloin esimiehet ovat sanoneet, että meillä ei voi valita, koska tässä on ammattitaitoinen ihminen.
Rajaniemi ei ole silti pahoittanut mieltään, vaikka asiakas on epäillyt hänen osaamistaan.
– Ennemminkin se saa aikaan näyttämisenhalun, että kyllä mie pystyn tähän, vaikka et uskoisikaan.
Lorvimalla ei opi ammattilaiseksi
Rajaniemellä on neuvo nuorille, jotka suunnittelevat lähtevänsä autoalalle.
– Sinne pitää oikeasti haluta, koska koulun käyminen vaatii todella hyvää motivaatiota. Autoalalle voi päästä helposti, ja siellä on helppo lorvia, mutta sitten sinusta ei tule ammattilaista.
Myös harjoittelupaikalla ja työpaikkaohjaajalla on Rajaniemen mukaan iso merkitys oppimisessa. Rajaniemi kertoo päässeensä harjoittelussa tekemään kaikkea, kun taas eräs Rajaniemen opiskelukaveri sai omassa harjoittelupaikassaan siivota ja katsoa vierestä, kun muut tekivät töitä.
– Kukaan ei opi sillä tavalla, että katsoo vierestä.
Rajaniemen mukaan opiskelijan kannattaa myös kysyä harjoittelupaikkaa itse eikä lähettää asialle opettajaa tai vanhempiaan.
– Ihan rohkeasti vaan kertomaan, että opiskelee autopuolta ja pitäisi saada harjoittelupaikka. Harjoittelu kannattaa myös tehdä kunnolla, sillä siitä voi tulla sinun työpaikkasi. Olen kuullut aika monesta, joka on ensin tullut harjoitteluun ja jäänyt sille tielle.
Rajaniemen perheeseen kuuluu aviomies ja kolmevuotias rottweiler narttu Valkyria. Vapaa-ajalla pariskunta harrastaa ampumista – Noora muun muassa pistoolilla ja kiväärillä. Valkyrian kanssa yhteisiä harrastuksia ovat vesipelastus ja erikoisjälki.
– Jos ajelee Kurisjärvelle ja näkee pellolla Pelto-Tiuran kohdalla koiraihmisiä, todennäköisesti minä olen myös siellä, Rajaniemi sanoo.
