Tomi Merilän Saab 900i vuosimallia 1992 on tänä keväänä lähdössä Viialasta Espoon Automuseoon, jossa se on kävijöiden nähtävillä toukokuusta lokakuuhun. Kyseessä on vanha, Uudenkaupungin autotehtaalla valmistettu poliisiauto, joka oli Turun Liikkuvan poliisin käytössä vuoteen 1998 asti.
Auto hankittiin poliisille Etyk-rahalla, jota oli saatu Helsingissä järjestetyn Etykin seurantakokouksen vuoksi. Liikkuvan poliisin tarpeisiin auto varustettiin poliisin tekniikkakeskuksessa Helsingissä. Auto on ollut lähinnä liikennevalvontakäytössä.
Vuonna 1998 Saab myytiin poliisihuutokaupassa siviilikäyttöön tummansiniseksi maalattuna. Helsingin poliisilaitoksella komisariona työskentelevä Merilä osti auton kahdeksan vuotta sitten muutamalla tuhannella eurolla edellisen omistajan kuoltua ja aloitti entisöintiprojektin. Nyt Saab on palautettu sekä ulko- että sisäpuolelta täysin alkuperäiseen asuunsa.
– Koritöitä on tehty kauttaaltaan. Hitsausta on ollut valtavasti, tekniikka on käyty läpi, kone on entisöity, pakoputki, iskarit, jarrupalat ja -satulat vaihdettu, letkuja ja vaijereita uusittu, verhoilua korjattu, Merilä luettelee.
Merilä laskee, että entisöintiin on mennyt rahaa uuden perheauton verran. Esimerkiksi auton maalaus alkuperäisiin, tummansinisen ja valkoisen väreihin oli iso ja kallis työvaihe.
Harrastus alkoi poliisiautojen pienoismalleista
Aiemmin Merilä keräsi poliisiautojen pienoismalleja, joita hän hankki reissatessaan työnsä puolesta ulkomailla. Merilä on toiminut kymmenen vuotta poliisin henkilösuojausyksikössä ryhmänjohtajana ja turvannut ulkomaalaisia arvovieraita ja Suomen pääministereitä Kiviniemestä Mariniin. Nykyisin 51-vuotias Merilä on yleisjohtajana Helsingin poliisilaitoksella. Ennen poliisiuraa hän on työskennellyt ensihoitajana ja Puolustusvoimien palveluksessa. Viialassa Merilä asuu puolisonsa Piia Lehtisen kanssa.
Kun poliisiautojen pienoismalleille ei tahtonut olla enää tilaa, Merilä päätti hankkia oikean poliisiauton. Saabista hän innostui luettuaan Autohistoriallisen Seuran lehdestä päätoimittajan kommentin Saabien puolesta. Valinta tuntui luontevalta myös siksi, että Saabeja valmistettiin Merilän kotikaupungissa Uudessakaupungissa, hänen vanhempansa ovat olleet töissä Uudenkaupungin autotehtaalla ja lapsuudenperheen autot olivat Saabeja.
– Keräilysuunnitelmani oli, että kerään ja entisöin Suomessa poliisin käyttöön valmistettuja ja alun perin poliisin näkyvillä tunnuksilla olleita henkilöautoja – eli Saabeja, Merilä kertoo.
Entisöidyn auton lisäksi Merilällä on työn alla kaksi muutakin vanhaa poliisiautoa, Kemijärven nimismiespiirin käytössä ollut Saab 900 1980-luvulta ja Kotkan poliisilaitoksen Saab 99 vuosimallia 1984.
Näyttelyautoksi ja tv-sarjojen kuvauksiin
Panda-autoksi kutsutun, vuosimallin 1992 Saabin entisöinti on edennyt sekä itse tekemällä että töitä teettämällä. Aiheeseen Merilä paneutui käymällä auto- ja tiemuseo Mobilian järjestämän säilyttävien menetelmien kurssin, ja vinkkejä on tullut myös poliisin tekniikkakeskuksen vanhoilta asentajilta. Viimeistelytöiden jälkeen Merilä aikoo museokatsastaa auton.
Merilän mukaan Saab on entisöity lähinnä näyttelyitä varten, mutta se on käytettävissä myös elokuvien ja televisiosarjojen kuvauksiin. Kun autolla lähdetään liikenteeseen, poliisitunnukset pitää peittää – tekstit magneettilätkillä ja hälytysvalopaneeli hupulla. Kansalaisille ei saa syntyä kuvaa, että auto olisi aktiivisessa poliisikäytössä.
Huhut virityksistä eivät pidä paikkansa
Manuaalivaihteisessa Saabissa on alkuperäinen 16-venttiilinen 2,1 litran moottori. Tehoja löytyy 140 hevosvoimaa. Helmikuussa 1992 Tekniikan Maailma kertoi mitanneensa kyseisen automallin kiihtyvän nollasta sataan 10,1 sekunnissa. Valmistajan ilmoittama huippunopeus on 190 kilometriä tunnissa.
– Sen aikaiseksi autoksi tämä oli ihan suorituskykyinen. Huhuista huolimatta poliisi ei tehnyt autoon mitään omia virityksiä, Merilä kertoo.
Autolla on ajettu tähän mennessä 407 000 kilometriä, joista 285 000 kilometriä kertyi poliisikäytössä.
– 285 000 on valtava määrä. Poliisiautoilla ei enää ajeta niin paljon, Merilä sanoo.
Saabissa kuormankestävyys on huomioitu tavallista autoa jäykemmällä jousituksella, ja pohjapanssari suojaa vaihdelaatikkoa, moottoria ja öljypohjaa alapuolelta.
– Sisäpuolella autossa on ylimääräisiä valoja. Takapenkki ja sivuovet ovat kernimateriaalia, eikä kangasta. Penkit saatiin helposti putsattua, jos niillä istui suttuisempi asiakas, Merilä esittelee auton ominaisuuksia.
Hälytysvalopaneeli oli virtasyöppö
Merilä on hankkinut autoon poliisin 1990-luvulla käyttämät laitteet. Alkuperäiseltä paikaltaan kojelaudalta löytyvät keskinopeusmittari, tutka, äänirauta tutkan testaamiseen, hälytyslaiteyksikkö, poliisiradio mikrofoneineen, komentokaiutin, matkapuhelin sekä tutkanpaljastimen paljastin. Takaluukusta Merilä kaivaa salkun, jossa on vanhoja rikesakkomääräyksiä.
Katolla oleva hälytysvalopaneeli oli rikkinäisenä menossa jätelavalle, mutta Merilä pelasti ja kunnosti sen. Kaikki laitteet ovat toimivia.
– Nykyisin hälytysvalopaneelit tehdään ledeistä, mutta ennen käytettiin Xenon-valoja, jotka toimivat kuin kameran salama. Valo latautui ja latautumisen jälkeen välähti. Systeemi vei niin paljon virtaa, että poliisiauto piti jättää kolaripaikalla aina tyhjäkäynnille, jos hälytysvalot olivat päällä. Muuten auto ei olisi lähtenyt enää käyntiin, Merilä kertoo.
