Pöllöt ovat monien mielestä salaperäisiä ja pelottaviakin. Pelottava mielikuva lienee syntynyt lähinnä huuhkajan aavemaisen kumeasta huu-hu huhuilusta.
Koko Suomessa pesiviä pöllöjä on kaikkiaan kymmenkunta. Paikallisia lajeja ovat lähinnä huuhkaja, viiru-, lehto- ja varpuspöllö. Yleensä nämä pöllöt pyrkivät talvehtimaan paikkauskollisesti pesimäreviirinsä lähettyvillä, mikäli ravintoa riittää. Aiemmin yleinen helmipöllö on erittäin runsaasti vähentynyt.
Pöllöjen kuuntelu
Nyt on otollinen aika lähteä kuuntelemaan pöllöjä yölliselle pöllöretkelle. Auringon laskun aikaan kuultavissa ovat suurin pöllömme huuhkaja ja pienin pöllömme varpuspöllö. Pimeyden lisääntyessä voi kuulla myös viiru- tai lehtopöllön ääntä. Kuuntelua voi kokeilla myös pari tuntia ennen auringon nousua. Pöllöjen kuuntelu on rauhallista retkeilyä ja kävely paras tapa liikkua.
Viirupöllö pesii iäkkäissä havumetsissä ja suosii alueita, joissa on puoliavoimia soita tai hakkuuaukkoja. Lehtopöllö on lehtimetsiä suosiva ja sen voi havaita rantalehdoista tai kartanopuistoista. Vain punatulkun kokoinen varpuspöllö suosii vanhoja tiheitä metsiä. Huuhkajalle erityisen mieluisia on kallioiset alueet.
Pöllöjen äänet ovat erilaisia ja kiehtovia. Huuhkajalla kumea huu-hu tai huu, viirupöllöllä koiramainen vuh-hu-huh, lehtopöllöllä varäjävä huu-hu-huhuhuuuuu, varpuspöllöllä vihellys pjyy, helmipöllöllä puputtava pu-pu-pu-pu.
Reijo Onnela
