Tässä kuussa olen saavuttanut uuden virstanpylvään elämässäni. Täytin pari viikkoa sitten 70 vuotta. Selkeästi on nyt paljon takana ja edessä melko vähän. Tämä realiteetti aiheuttaa monia ajatuksia. Ehkäpä mietin enemmän sitä, mitä on ollut kuin sitä, mikä on tuleva. Tulevaa olisi tietenkin hyvä miettiä myös, mutta se on melko vaikeaa koska ennustaminen tunnetusti on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen, kuten Mauno Koivisto sanoi.
Maailman tilanne on mennyt entistä huonommaksi. Ukrainan sodalle ei näy loppua ja Lähi-idässä soditaan jälleen. Naiset ja lapset kärsivät, kun siviilikohteita tuhotaan. Kärsimysten määrää on vaikeaa edes kuvitella ja sydämeen koskee uutisia katsellessa.
Ilmapiiri myös Suomessa on vuoden aikana mennyt todella ahdistavaksi ja vastakkainasettelu lisääntyy ja eriarvoisuus kasvaa. Siksikö meitä edeltävät sukupolvet ovat maatamme rakentaneet, että olemme tulleet tähän?
Omaa elämääni olen miettinyt myös. Olen todennut sen olleen jo lapsuudesta lähtien hyvä, vaikken olekaan syntynyt kultalusikka suussa. Olen nähnyt ja kokenut paljon sekä hyvää että vähemmän hyvää. Jälkimmäinen liittyy lähinnä terveyteen ja olisin kyllä mielelläni jäänyt ilman niitä kokemuksia. Hyvät asiat elämässä liittyvät perheeseen. Mieheni kanssa olemme kulkeneet yhteistä matkaa jo yli 50 vuoden ajan. Omat pojat ja heidän lapsensa ovat tuottaneet iloa ja hyvää mieltä yllin kyllin. Minulla on ollut ilo tavata elämäni aikana monia upeita ihmisiä ja kohtaamiset ovat olleet antoisia. Moni työelämässä ja harrastusten piirissä kohtaamani ihmiset ovat edelleen tavallaan mukana matkassa.
Tukipilarini on ollut kirkkoni ja sen piirissä toimiminen. Nuorena nuorisotyössä ja leireillä, nyt iäkkäämpänä vapaaehtoistyössä ja luottamustoimessa. Kirkko on se paikka, missä voi heittää hetkeksi maalliset huolet yhteisessä rukouksessa muiden seurakuntalaisten kanssa. Nyt kun terveys on alkanut pettää, olen luopunut luottamustehtävistä, mutta jatkan mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoistyössä, silloin kun minua tarvitaan.
Paaston aika on jälleen alkanut ja pian saavutamme pelastuksemme suurimman juhlan pääsiäisen. Valoisaa paaston aikaa lukijoille jälleen Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin:
“Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.”
Raija Toivonen
Kirjoittaja on Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa toimiva akaalainen seurakunta-aktiivi.
Pysähdy hetkeksi on Akaan Seudun kolumnisarja, jonka kirjoittajat edustavat Akaassa toimivia seurakuntia.
