Taisto Koistisen taidenäyttely kuljettaa katsojansa 1950-luvulta tähän päivään – Pääkirjaston kohtalo huolestuttaa monipuolista osaajaa

Taisto Koistinen on koonnut ja ripustanut Akaan pääkirjaston näyttelyn yhdessä tyttärensä Mirka Hietalan kanssa. Töissä on maisemia myös Akaasta. Kuva: Mikko Peltoniemi

Akaalaisen Taisto Koistisen retrospektiivisen taidenäyttelyn taulut Akaan pääkirjastossa Toijalassa vievät matkalle vuoden 1973 Torronsuolta vuoden 2024 Kampaukseen. Väri- ja mustavalkopuupiirrokset, akvarellit, öljyvärityöt ja puuveistokset sekä jo ennen Torronsuota tehdyt lapsuuden työt pysäyttävät katsomaan ja saavat toivomaan, että muutkin kuin tämän jutun kirjoittaja kuulisivat Koistisen kertovan elävästi paikan päällä harrastuksensa synnystä, kehittymisestä ja hedelmistä.

Kaikki alkoi lapsuudenkodissa Heinävedellä höyläpenkistä, jonka puuseppänä työskennellyt isä toi pirttiin.

– Hän valmisti muun muassa rekiä ja länkiä hevosille, ja lattiat olivat täynnä lastuja. Minä katselin ja opettelin, Koistinen kertoo.

Lehdissä puolestaan oli paljon mustavalkoisia piirroksia, joita Koistinen ihaili, mutta piirustuspaperia ei ollut muuta kuin sanomalehden laidassa.

– Kansakoulussa sain onneksi vesivärit.

Lapsuuden ja nuoruuden töistä näyttelyssä on mukana muun muassa puuveistoksia, 16-vuotiaana tehty omakuva vuodelta 1957 sekä ensimmäinen, taitavasti piirretty ja tekstattu rikosaiheinen sarjakuva. Sen oikeassa alakulmassa lukee ”jatkuu”, vaan eipä jatkunut.

– Tämä jäi ainoaksi, Koistinen naurahtaa.

Hän lähetti piirroksiaan muun muassa Joka Poika -lehteen sekä Kansanvalistusseuran kirjeopistossa ollessaan Helsinkiin.

– Tämä oli mun taidekoulu, Koistinen toteaa näyttelypöydällä olevia kirjeopiston töitä selatessaan.

Taisto Koistinen oppi veistämään puuta katsellessaan isänsä työskentelyä lapsuudenkodissa Heinävedellä. Taustalla muun muassa puupiirros Koistisen isovanhemmista sekä tanssiaiheisia töitä. Koronaepidemia päätti Koistisen ja hänen puolisonsa lavatanssiharrastuksen. Kuva: Mikko Peltoniemi

Näyttely esillä helmikuun loppuun

Klaukkalassa asuessaan Koistinen aloitti nurmijärveläisen taidegraafikon Vilho Askolan opissa puupiirrosten tekemisen, ja pääkirjaston näyttelyssä on esillä myös niihin liittyviä välineitä. Järvenpäässä Koistinen puolestaan pääsi seuraamaan, kuinka Erkki Eronen teki vuonna 1964 valmistunutta Sibelius-veistosta.

– Hän sanoi, ettei ole koskaan laskenut ketään ateljeeseensa, kun työ on kesken, mutta tule nyt sitten. Siellä hän esitteli monta metriä korkeaa veistosta.

Lukuisia töitä julkisille paikoille tehnyt Eronen antoi Koistiselle myös yhden neuvon: Hanki semmoinen ammatti, jolla tulee toimeen, koska tällä ei tule. Koistinen totteli ja opiskeli ammattikoulusta hiojaksi valmistuttuaan vielä koneteknikoksi Kuopiossa. Sen jälkeen työpaikka löytyi linjapäällikkönä Terätuotteelta Toijalasta.

– Olin nuorena neljä talvea Hackmanilla savotassa. Lunta oli vyötäisille, ja kun siellä nostelin tukkeja, sanoin, että ei ikinä Hackmanin hommiin.

Toisin kävi. Vuonna 1961 perustettu Terätuote siirtyi vuonna 1985 Hackmanille, ja yrityksestä tuli neljä vuotta myöhemmin Hackman TTT. Nykyisin yrityksen nimi on TTT Technology.

Taisto Koistisen työt ovat esillä Akaan pääkirjastossa 29. helmikuuta saakka. Uhkaan samaisen kirjaston muuttamisesta itsepalvelupaikaksi Koistinen ottaa kantaa useasti haastattelun aikana.

– Minua hämmästyttää, että kirjasto meinataan hävittää. Eihän minullakaan olisi tällaista, koska meillä ei olisi näyttelytilaa, kun Laaksolakin on mennyt, Akaan Kuvataiteilijoiden pitkäaikainen jäsen manaa.

Tämä nuorena tehty sarjakuvasivu jäi Koistisen ainoaksi, vaikka alakulmassa luvataankin tarinan jatkuvan. Kuva: Mikko Peltoniemi