Toijalan näyttämön Kultainen vasikka on uusien kykyjen esiinmarssi

Toijalan Näyttämö on saanut myös tuoreita kasvoja mukaan teatteritaiteen piiriin. Kuvassa vasemmalta, Eedit (Sanna Leskinen), Jaakko Honka (Jari Kangas), Lahja (Anni Kataja), Herman Ahlroos (Arto Koskinen) ja Katariina (Anne Myllymäki). Kuva Toijalan Näyttämö.

Toijalan näyttämö on tarttunut melkoiseen haasteeseen valitessaan Maria Jotunin näytelmän Kultainen vasikka vuoden ensimmäiseksi esitykseksi. Kultainen vasikka käsittelee ihmisyyden olemuksen tärkeitä asioita kuten raha ja rakkaus.

Vaikka Kultainen vasikka on julkaistu jo 1914, sen sanoma on ajankohtainen tänäkin päivänä. Köyhänä on kurjaa ja tylsää, mutta muuttaako elämänlaadun keinottelu osakkeilla tai rahan takia rikottu parisuhde. Kultaisen vasikan teksti suorastaan ryöppyää tämän aiheen ympärillä. Näytelmän henkilöiden ajatusmaailmaa, motiiveja ja myös henkilösuhteita puidaan samassa huoneessa niukassa lavastuksessa ja valaistuksessa. Tämä vaatii näyttelijöiltä osaamista. Yleisön mielenkiinto on pidettävä yllä loppuun asti.

Hosumisen tunnetta

Näytelmän esittämisessä on selkeitä perusasioita kuten liike ja puhetekniikka. Jos tekstistä ei saa normaalikuulolla varustettu katsoja kunnolla selvää, on jotain korjattava. Tekstin voi esittää kiihtyneenä tai suuttuneena nopeasti ja ymmärrettävästi eikä kohtauksen rytmi katoa. Hosumisen tunnetta lisäsivät toistuvat käsieleet tekstin korostamiseen. Sanna Leskinen (Eedit) ja Jari Kangas (Jaakko) tekevät muuten varsin mallikkaasti roolinsa avioliittonsa kimuranttia tilannetta ratkoen, mutta sortuvat liialliseen kiireeseen replikoinnissaan.

Tyttö vie ja poika vikisee

Anni Kataja (Lahja) ja Miska Tukiainen (Pekka Karhu) löytävät hulvattomalla loppukohtauksella näytelmästä farssimaisia piirteitä. Tyttö vie ja poika vikisee. Miska Tukiaisella ei ole montaa sanaa sanottavana, kun miestä viedään. Loistava pari!

Anne Myllymäki Eeditin äitinä keinottelee osakkeilla ja jahtaa rahaa välillä epätoivon partaalla. Hänen tekemisessään näkyy kokemuksen tuoma varmuus roolin luomisessa. Eeditin ystävää esittävä Jenni Karen löytää sopivasti roolihahmoonsa näyttelijättäreen diivan elkeitä. Muut näyttelijät tekevät tasaisen varmaa työtä ja näytelmän kokonaisilme raskaasta tekstikuormasta huolimatta pysyy mielenkiintoisena.

On hienoa todeta, että Toijalan näyttämö on saanut tuoreita kasvoja mukaan teatteritaiteen piiriin. Kymmenen näyttelijän joukossa on minulle tuntemattomia henkilöitä kuusi. Rohkea veto Toijalan näyttämöltä ottaa ohjelmistoon perinteinen puhedraama.