On ilmeisesti tarpeen konkretisoida kaupungin hallinnolle kirjaston työntekijöiden töitä laskemalla suoritteita, joista kirjaston hoitaminen muodostuu (Akaan Seutu 24.1.2024). Kuulostaa byrokraattiselta näpertelyltä. Haluaisin verorahojani käytettävän mieluummin siihen, että kirjaston loistava henkilöstö tekisi varsinaista työtään. Oleellista olisi arvioida koko kirjastopalvelun panos-hyötysuhdetta. Mitä ovat kirjaston hyödyt? Niiden laskeminen euroissa olisi mutkikasta. Kyse on kulttuuri- ja hyvinvointipalvelusta, jonka saatavuus on lähtökohtaisesti arvovalinta. Kannustusta palvelun kehittämiseen löytyy esimerkiksi Kansallisesta lukutaitostrategiasta ja Opetushallituksen Lukeva kunta -suosituksista.
Kirjasto mahdollistaa lukemista. Lukeminen on ihmiselle keskeinen, välttämätön, hyödyllinen ja nautintoa tuottava taito. Se on oppimisen keskeinen väline ja avain maailman hahmottamiseen. Tarinat ovat ihmiskunnan ikiaikaista kulttuuria, lohtua ja viihdykettä. Kirjastossa lapset ja aikuiset saavat pysähtyä ja hengittää taianomaista kirjoihin ja kansiin koottua ihmisen ääntä. Lukeminen edistää hyvinvointia ja palauttaa ihmisen ärsykkeitä tulvivasta maailmasta juurilleen. Nykyihmisen kaipaamaa mindfulnessia on tarjolla omassa lähikirjastossa.
Olemme kaikki kuulleet, miten huolissaan asiantuntijat ovat lukutaidon huononemisesta ja sen arvaamattomista seurauksista. Ihmisten kunnollinen ja tarvittaessa kriittinen lukutaito on huoltovarmuustekijä! Sen sijaan, että tingitään lukemisen tukemisesta, kannattaisi tukea lisätä.
Olen Akaan pääkirjaston uuttera ja säännöllinen käyttäjä. Meitä käyttäjiä on paljon, kaiken ikäisiä, kaiken näköisiä, kaiken kokoisia ja kaikenlaisesta lukemisesta, kuuntelemisesta ja katselemisesta tykkääviä. On vaikea keksiä demokraattisempaa ja koko väestöä palvelevaa laitosta kuin kirjasto. Olen lukenut lapsenlapsilleni paljon. Heistä on kasvanut sähköisten viestimien ja somen sujuvia käyttäjiä, jotka tarttuvat myös kirjaklassikoihin ja osaavat rauhoittua niiden parissa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman kirjastopalveluja.
Kirjaston henkilöstö tekee vaativaa asiantuntijatyötä hoitaessaan kirjastoa ja palvellessaan sen asiakkaita. Asiakkaan näkökulma on tämä: mennessäni kirjastoon silmäilen uutuushyllyt, joihin henkilökunta on asettanut kiinnostavimmat uutuudet esille. Ne eivät useinkaan ole niitä, joita suurimmilla mainoksilla markkinoidaan. Vilkaisen myös muut esille pannut kirjat, joiden joukossa on muilla kriteereillä kiinnostavia kirjoja. Mukaan tarttuu usein luettavaa näistäkin hyllyistä. Sitten siirryn kokoelmahyllyjen äärelle, ellen ole sähköisesti varannut tiettyä kirjaa, joka on hankittu ja pantu varattujen hyllylle minun helposti noudettavakseni.
Kirjasto on myös kohtaamispaikka. Ihmiset tapaavat kirjastossa toisiaan ja henkilökuntaa, muutaman sanan vaihtaminen käy luontevasti. Kerran kuussa käyn lukupiirissä, jossa jutellaan yhdessä luetusta kirjasta. Kirjastohenkilö luonnollisesti vetää tätä jo vuonna 2008 aloitettua toimintaa. Kerran kuussa käyn myös historialukupiirissä, mitä ystäväni ympäri Suomea ”kadehtivat”. Kirjastohenkilön paikalla olo mahdollistaa myös monenlaiset kulttuuri- ja hyvinvointitapahtumat ja näyttelyt, joihin kirjaston keskeinen sijainti sopii mainiosti. Saatavilla on myös tietokone-, kopiointi- ja tiedonhakuapua. Entä loistava lukukoirapalvelu!
Tämä kaikki muodostaa kirjaston toiminnan kovan ytimen. Se ei toimi, jos tarjolla on vain kirjavarasto lainausautomaatteineen. Hyvä saavutettavuus on matalan kynnyksen palvelulle täysin keskeinen tekijä. Kaupungin pääkirjaston tulee sijaita siellä, missä on eniten käyttäjiä. Kirjastopalvelujen on oltava keskellä kylää!
Aino Nevalainen
Professori emerita
Toijala
