Vanhat perukirjat auttavat luomaan kuvaa siitä, miltä entisaikojen asumusten sisätilat näyttivät. Perukirjojen sisältämät tiedot huonekaluista ja sisustustuotteista kertovat myös akaalaisten asumismukavuudesta eri aikakausilla.
Akaassa siirryttiin savupirteistä, eli sisäänlämpiävistä asumuksista, savupiipuin ja lasi-ikkunoin varustettuihin tupiin pääosin 1700- ja 1800-luvuilla. Pitäjässä oli tosin jo 1600-luvulla ammattimies neuvomassa uloslämpiävien asumusten rakentamista.
Penkit olivat tärkeimpiä kalusteita
Tärkeimpiä huonekaluja lienevät olleen savupirteissä ja niiden jälkeisissä asumuksissa kiinteä seinänvieripenkki, jonka edessä oli irtonainen pitkä pöytä ja toisella puolen pöytää oleva pitkä irtonainen penkki. Istumapaikoiksi saattoi olla lisäksi raheja ja jakkaroita. Sängyt olivat tuvan kahdessa nurkassa.
Muutos oli suuri, kun nokisesta ja hämärästä savupirtistä siirryttiin puhtaaseen ja valoisaan tupaan. Samalla tämä avasi uudenlaisia mahdollisuuksia asuintilojen sisustamiseen ja somistamiseen. Huonekalut alkoivat monipuolistua ja niitä alettiin maalata. Tekstiilejä alkoi näkyä sisustuksessa enemmän.
Rossin rusthollissa eli ratsutilalla tiedetään olleen jo 1700-luvun alkupuolella soikea pöytä, joka oli niin arvossaan, että se voitiin pantata velasta Mustueen isännälle. Toivettulan ratsutilalla oli suunnilleen samoihin aikoihin kaksi maalattua ja kolme maalaamatonta selustatuolia sekä yksi pöytäkate.
Pöytäliinoja löytyy vasta kahdesta akaalaisesta perukirjasta vuosilta 1746–1769. Samalta ajalta on merkintöjä kaapeista vain kolmesta osoitteesta.
Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluu muutamia akaalaisia ryijyjä, joista ainakin yksi ajoittuu 1700-luvulle. Niihin pääsee tutustumaan Finna.fi-palvelussa, joka sisältää valtavasti kuvia ja tietoa museoiden, kirjastojen ja arkistojen aarteista.
Akaan ensimmäinen seinäkello?
Aurinko ja kukko eivät enää riittäneet kellonaikojen kertojiksi 1800-lukua lähestyttäessä. Varhaisin Akaan historia I:ssä esitetty tieto seinäkellosta on Ylpön kestikievarista vuodelta 1787. Paria vuotta myöhemmin seinäkello raksutti myös Mellolan Korrin rusthollissa.
Seuraavina vuosikymmeninä huonekalut monipuolistuivat entisestään ja niiden lukumäärä kasvoi. Haihunkosken Harkilla oli vuonna 1856 ainakin maalattu senkki, kolme kaappia, sohva, neljä maalattua sänkyä, neljä pöytää, kahdeksan selustatuolia, peili ja seinäkello.
Kylmäkosken Taipaleen Jonkan ratsutilan huonekalujen luettelo vuodelta 1861 on hengästyttävän pitkä. Kalustukseen kuuluivat muun muassa kolme piironkia, seitsemän kaappia, nurkkakaappi, seinäkello, makuusohva, 12 sänkyä, joista osa maalattuja, keinutuoli, 10 maalattua tuolia, kuusi maalamatonta tuolia, 12 vanhempaa tuolia, viisi pitkää penkkiä, neljä maalattua pöytää, neljä saranapöytää joista yhdessä kaappi alapuolella, kaksi maalattua pitkää pöytää, kuusi maalamatonta pitkää pöytää ja piippuhylly.
Sami Tapanainen
