Alkoholin valmistusta, myyntiä ja käyttöä on yritetty säädellä Suomessa vuosisatojen ajan. Menestys on ollut tunnetusti vaihtelevaa. Yksi yritys tehtiin vuonna 1841. Silloin annettiin asetus, jonka mukaan talolliset voivat luopua viinanpoltto-oikeudestaan ja vapautua maksamasta viinanvalmistusveroa. Vuosisadan alkupuoli oli ollut luvallisen kotitarvepolton kukoistuskautta, ja nyt kansalaisia kannustettiin lopettamaan omatoiminen viinan valmistus.
Talolliset saivat mahdollisuuden vuokrata viinanpoltto-oikeutensa toiselle henkilölle. Uuden-Hautaan isäntä, vuonna 1829 kartanon hankkinut Kustaa Antinpoika Nygård (aiemmin Näsärö) haistoi oivan liikeidean ja alkoi kerätä oikeuksia akaalaisilta oikein urakalla. Väkijuomien valmistuksen lopettaneiden viinapannut sinetöitiin. Toijalassa ne kerättiin kirkon kellotapulin varastoon ja Kylmäkoskella Hautaan makasiinirakennukseen. Kustaa Antinpoika hankki omistukseensa myös Vanha-Hautaan 1800-luvun puolivälissä.
Kustaa Antinpoika rakensi polttimon Kylmäkoskeen, tarkalleen ottaen 560 jalkaa viljamyllyn alapuolelle. Kartanon torpparit pyörittivät toimintaa aluksi, mutta pian isäntä rakensi vesirattaan, jonka liikevoimaa pystyttiin hyödyntämään tuotannossa.
Aluksi viinaa valmistettiin kerralla 90 kannua, eli noin 235,5 litraa. Vuonna 1843 kapasiteettia kasvatettiin 54 kannulla (141 litraa), jonka jälkeen kertaerä oli 144 kannua, eli lähes 377 litraa. Kysyntä oli kova, ja Hautaan polttimon viinaa myytiin aina Vaasaa myöten.
Kotipoltto ei kadonnut
Hautaan kartano ei ollut ainoa paikka, jossa harjoitettiin vastaavaa liiketoimintaa. Suomeen nousi varsinainen polttimoteollisuus, kun valmistusoikeuksia hankkineet yrittäjät alkoivat tuottaa viinaa isoissa erissä. Asetuksen alkuperäisenä tavoitteena oli ollut rajoittaa alkoholin valmistusta vapaaehtoisin keinoin. Kävi kuitenkin niin, että kotipoltto ei vähentynyt toivotulla tavalla, vaan se jäi suuremman mittakaavan tuotannon rinnalle.
Seppo Suvannon kirjoittamassa Akaan historia I:ssä mainitaan muutamia ikävämpiä esimerkkejä tuon ajan juopottelun lieveilmiöistä. Akaaseen alkoi muodostua 1850-luvulla miesporukoita, jotka kulkivat rattaillaan kylästä kylään humalassa meluten ja räyhäten. Suvanto vertaa heitä kirjassa Pohjanmaan puukkojunkkareihin.
Äärimmäisenä esimerkkinä kerrotaan paikallisesta Matti-nimisestä miehestä. Hän hylkäsi talonsa vaimonsa hoitoon ja alkoi kulkea juopotellen muutamien muiden miesten kanssa ympäri pitäjää. Lopulta Matti päätti päivänsä hirttäytymällä riihessään vuonna 1853.
Viinaa hankittiin Tampereelta ja Hämeenlinnasta
Kustaa Antinpoika Nygård kuoli 58-vuotiaana 22.7.1857, ja Hautaan kartanon polttimon toiminta loppui seuraavana vuonna. Kotitarvepoltto kiellettiin Suomen kaupungeissa 1859 ja myös maaseudulla vuodesta 1866 alkaen. Alkoholin valmistus keskitettiin teollisiin tislaamoihin ja polttimoihin, joita oli helpompi verottaa.
Luvallista viinaa akaalaiset hankkivat jatkossa esimerkiksi Tampereen ja Hämeenlinnan markkinamatkojen yhteydessä. Vuonna 1872 pitäjään yritettiin perustaa oma polttimo, mutta hanke torpattiin kunnankokouksen äänestyksessä värikkäiden vaiheiden jälkeen.
Sami Tapanainen
