Hyvää uutta vuotta vain kaikille! Täällä kirjoittelen jälleen mietteitäni minä, Myllylän Jani, Akaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
Edellinen vuosi oli elämässäni iso käännekohta. Sen lisäksi, että täytin huikeat kolmekymmentä vuotta, erilaiset kriisit ja elämänmuutokset ravistelivat perustuksiani vahvasti. Suhtautuminen erilaisiin muutoksiin on ollut samalla isoa opettelua, mukava tuulahdus uutta ja jännittävää, mutta samalla pelottavaa ja todella raskasta. Tämä on vaikuttanut paljon omiin voimavaroihini etenkin loppuvuodesta. Ajattelen kuitenkin lähtökohtaisesti, että muutos on tervetullutta ja hyväksi, jos siihen niin suhtautuu.
Yleensä nuorten kanssa puhuttaessa muutoksista ja ahdistuksista puhe kääntyy Jumalaan. Miten Jumala voi auttaa juuri minua tässä tilanteessa, mitä Jumala voi tehdä, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin?
Rupesin miettimään tätä myös omalle kohdalleni: miten Jumala auttaa juuri minua tällä hetkellä? Kuukausia kului ja ahdistukseni kasvoi. Tuntui, että Jumala ei kuule ahdistustani, eikä mitään merkkejä helpotuksesta ole. Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Koen, että usko on vahvasti muuttuva asia, eikä uskon ole tarkoituskaan olla jatkuvaa superuskossa elämistä. Meille kaikille tulee epäilyn hetkiä, ja näin kävi tässä hetkessä myös minulle, ja se on ok.
Pidemmälle pohtiessani muutoksen tuulia ja muutosta itsessään ajatukseni kuitenkin selkiytyivät. Minullahan oli jo jotain, mikä on aina sama eikä voi muuttua, vaikka elämäni tilanteet muuttuisivat ja muuttuvatkin jatkuvasti. Heprealaiskirjeessä luvussa 13, jakeessa 8 sanotaan: Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Olisi kuitenkin yksi asia, mihin voin turvautua ja luottaa joka päivä. Jumala ei muutu, vaikka omat tilanteeni muuttuisivat. Voin aina luottaa siihen, että Jumala pysyy samana, vaikka elämäni olisi yhtä hullunmyllyä ja en saisi mistään maallisesta kiinni.
Tämä ajatus voi tuntua kummalliselta, ja moni voisi sanoa, että eihän tällainen ajattelu tuo lohtua. ”Ethän saanut Jumalalta apua, vaikka pyysit.” Minulle se kuitenkin siinä hetkessä, kun ahdistus elämäni muutoksista kävi todella raskaaksi, toi lohtua. Tämä on mielestäni kaikista tärkeintä, ei se, että sainko jonkunlaista apua rukousvastauksen muodossa konkreettisesti tai mikään muukaan.
Oli se sitten vastaus Jumalalta tai omaa loogista päättelyä, että kaikki kyllä järjestyy ja on yksi, joka pysyy aina samana, niin ei sen väliä. Useasti me mietimme, että avun tulee olla tietynlaista ja sitten, kun apu tuleekin aivan erilaisena, hämmennymme. Eihän tämä ollut sitä, mitä pyysimme. Ei minunkaan ahdistukseni elämäni muutoksista ole tiessään, mutta ainakin olen saanut lohduttauduttua erilaisilla ajatuksilla ja tiettyjen asioiden pysyvyydellä.
Toivon teille kaikille oikein hyvää vuotta 2024. Toivon, että elämässänne tapahtuu niin pysyvyyttä kuin hyviä muutoksia. Varautukaa mahdollisiin muutoksiin, mutta älkää pelätkö niitä. Olkaa varmoja elämässä, mutta älkää pitäkö mitään itsestäänselvyytenä.
Jani Myllylä
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
