Akaan Seutu julkaisee viikon kaksi painetussa lehdessä Liiku ja harrasta -teeman. Teeman nimen voisi ottaa sellaisenaan ohjeeksi jokaiselle akaalaiselle, liiku ja harrasta. Liikkumisen hyödyt yksilön hyvinvoinnille ovat monelle selvät, mutta harrastaminen voi tarkoittaa montaa muutakin asiaa kuin liikuntaa ja pitää mielen virkeänä, vaikka keho ei harrastuksesta niin hyötyisikään.
Kuntaliitto listasi sote-uudistuksen alla loppuvuodesta 2022 kunnille seitsemän roolia, joissa ne tulevat toimimaan sote-uudistuksen jälkeen. Yksi näistä rooleista on hyvinvointirooli. Kun terveys- ja sotepalvelut siirtyivät hyvinvointialueelle, kunnille jäi ennaltaehkäisevä työ. Se tarkoittaa monipuolista hyvinvoinnin edistämistä. Sitä edistämistä voi jokainen toteuttaa juuri liikkumalla ja harrastamalla. Kaupungin puolelta yksi tapa edistää hyvinvointia on päättää, että akaalaisten urheiluseurojen ja yhdistysten vuorot, joiden käyttäjät ovat alle 18-vuotiaita tai yli 65-vuotiaita, ovat maksuttomia. Maksuttomuus edellyttää, että käyttäjistä 80 prosenttia kuuluu ikäryhmään. Myös erityisryhmien vuorot ovat maksuttomia.
Viime vuoden toukokuussa Viialan työväentalolla vieraillut Pirkanmaan hyvinvointialueen integraatiojohtaja Tuukka Salkoaho sanoi yleisölleen muun muassa, että jatkossa kansalaisten on otettava aikaisempaa enemmän vastuuta omasta terveydestään ja elintavoistaan ja että yksi Pirhan keskeisistä tavoitteista on ennaltaehkäistä kansansairauksien puhkeamista. Salkoaho myös peräänkuulutti paitsi ennaltaehkäisyä ja hoitoketjujen toimivuutta, myös yksilön omaa vastuuta.
Pohjimmiltaan omassa hyvinvoinnissa on varmasti kyse vastuusta varsinkin omaa itseä kohtaan, mutta voisiko hyvinvointiin panostamisen nähdä positiivisemmasta kulmasta kuin vastuun kautta? Eikö omaan hyvinvointiin panostaminen ole pelkästään iloinen asia, josta vieläpä seuraa fyysistä ja henkistä terveyttä?
No ei ole. Monesti arjen stressin ja kiireen painaessa lyhytaikaista iloa tuntuu löytyvän sohvan pohjalta, usein vieläpä karkkipussin seurasta. Vaikka olemme kohta jo tammikuun puolivälissä ja päivän valoisa aika pitenee nyt noin kaksi ja puoli minuuttia vuorokaudessa, elämme yhä vuoden pimeää aikaa ja lepo voi herkästi viedä voiton ajatuksesta lähteä harrastamaan, varsinkaan mitään fyysisesti raskasta. Kokeneita ja rutinoituneita liikkujia tämä ei ehkä niinkään vaivaa. Sen sijaan he, jotka eniten hyötyisivät elämäntapansa aktivoimisesta voivat useinkin kuulla sohvan kutsun ja antaa sille periksi.
Pirhan tavoite kuntien hyvinvointiroolin korostamisessa on ennaltaehkäistä kansansairauksia niin, että entistä harvempi joutuisi siihen kymmeneen prosenttiin, joka tarvitsee 80 prosenttia terveydenhoidon resursseista. Eikö saman pitäisi olla jokaisen yksilön tavoitteena? Onko sohvan ja karkkipussin tarjoama lyhytaikainen ilo sen arvoista, että ajautuu tuon kymmenen prosentin joukkoon? Aina omaa sairastumistaan ei tietenkään voi välttää, vaikka mitä tekisi. On kuitenkin myös vaivoja, joilta voi välttyä.
Mitä siis tehdä tänään illalla, kun väsymys vaivaa ja sohva kutsuu? Ainakaan Pirhan tavoitteita ja kuntien uutta roolia ei kannata miettiä. Mutta kannattaisiko vaikka mennä nukkumaan ja herätä huomiseen levänneempänä? Voisiko sillä tavoin huomenna tai ylihuomenna illalla tuntuakin jo siltä, että paras panostus omaan hyvinvointiin on lähteä harrastuksen pariin? Silloin toteutuisivat kerralla niin yksilön, hyvinvointialueen kuin kunnankin kannalta parhaat tavoitteet.