Suuri osa akaalaisten markkinamatkoista suuntautui 1600-luvulla Turkuun. Kaupungissa oli vuoden aikana kolmet suuret markkinat: Talvi-Heikin markkinat 19. tammikuuta, kesä-Heikin markkinat 19. kesäkuuta ja Marianmessumarkkinat 8. syyskuuta. Tammikuun tapahtuma oli suosituin, koska talvikelillä oli helpoin kuljettaa tavaroita sisämaasta Turkuun.
Akaasta lähdettiin liikkeelle useamman henkilön ryhmissä. Reitti kulki ikivanhaa talvitietä Urjalan, Humppilan, Loimaan ja Pöytyän kautta Turkuun. Välillä yövyttiin matkan varrella olevissa taloissa, joihin kerääntyi runsaasti markkinoille matkustavaa väkeä.
Akaalaisilla oli vakioporvareita
Turussa omat tuotteet myytiin torilla, ja paikallisilta porvareilta tehtiin tarvittavat ostokset. Myyntiin vietiin esimerkiksi viljaa, jauhoja, herneitä, voita, lihaa, muita elintarvikkeita, villaa, nahkoja, turkiksia, puuastioita ja karjaa. Ostoslistalla saattoi olla suolaa, kankaita, tupakkaa tai nuuskaa, rautaa, erilaisia pikkuesineitä ja ajan myötä myös ylellisyystarvikkeita.
Monella akaalaisella oli Turussa oma vakioporvari, jonka kanssa kauppaa käytiin vuodesta toiseen. Kaupungissa asui myös muutamia Akaasta lähtöisin olleita kauppiaita, joiden luona asioitiin mieluusti.
Läheisten kauppasuhteiden ansiosta myös velaksi myynti oli tavallista. Esimerkiksi Jakob Simolin -nimisellä kauppiaalla oli ainakin yhdeksän velallista Akaassa vuosien 1738–1769 aikana. Yleensä summa oli muutaman taalerin tai korkeintaan muutaman kymmenen taalerin suuruinen. Erään akaalaisen velka kasvoi kuitenkin vuoteen 1764 mennessä peräti 1700 taaleriin.
Joskus kävi niin, että velallinen kuoli ennen takaisinmaksua. Silloin kauppias alkoi vaatia saataviaan perillisiltä, jotka eivät aina olleet edes kuulleet koko velasta. Tiedetään tapauksia, joissa akaalainen mies on pidätetty markkinamatkalla, koska hänen isänsä on jäänyt velkaa paikalliselle kauppiaalle.
Hämeenlinnan reissuilla sattui ja tapahtui
Akaalaisten markkinamatkoista Hämeenlinnaan on säilynyt hyvin tietoja. Sinne kokoonnuttiin loppiaismarkkinoille, kolminaisuudenpäivän jälkeisen maanantain markkinoille touko-kesäkuussa, Olavinmarkkinoille heinäkuun lopussa ja syysmarkkinoille syyskuun alussa.
Kaupankäynti oli tärkeintä, mutta markkinoilla pidettiin myös hauskaa. Joskus jopa niin vauhdikkaasti, että rahat tai kauppatavarat hävisivät. Toisinaan jouduttiin käräjille tappeluita selvittelemään.
Vuoden 1731 Olavinmarkkinoilla varastettiin akaalaiselta Martti Markunpojalta kuuden taalerin plootu, joka oli huomattava raha paitsi arvoltaan myös fyysisiltä mitoiltaan. Plootut olivat suorakaiteen muotoisia kuparilevyjä, joista suurimmat painoivat lähes 20 kiloa.
Heikki ja Yrjö Sontulasta antoivat Matti-nimiselle sepälle pukinnahkoja vietäväksi vuoden 1761 loppiaismarkkinoille. Matti saapui perille Hämeenlinnaan, mutta nahat eivät. Ne olivat kadonneet oudosti matkan aikana. Sotkialainen koulupoika Mikko onnistui hävittämään markkinamatkalla hevosen, eikä sitä saatu koskaan takaisin.
Sotkiasta olivat kotoisin myös Tuomas Jaakonpoika ja Antti Heikinpoika, joiden Hämeenlinnan reissu alkoi ikävissä merkeissä loppiaisena 1738. Herrat olivat paloviinan voimalla varsin riehakkaassa markkinatunnelmassa heti aamusta. Keskinäinen kiusoittelu yltyi turhan vakavaksi, ja pian välejä selviteltiin nyrkkien avulla. Seurauksia puitiin myöhemmin käräjillä.
Sami Tapanainen
