Näin joulun alla, adventin kolkutellessa oveen ja lapsen oikeuksien viikon jälkituulissa, herää monenlaisia tunteita. Joulun odotus itsessäänkin on kutkuttavaa aikaa. Siihen liittyy ainakin minulla paljon iloisia muistoja, tuoksuja, perinteisiä valmisteluja sekä lasten jännitystä.
Sosiaalinen media, yhteiskunta ja valtaosa meitä ympäröivästä maailmasta viestii joulun olevan ilon, rakkauden ja perheen juhla. Jouluun valmistaudutaan hartaasti. Hankitaan joulukalenteri(t), lähetetään kortteja, hankitaan uusia koristeita, vietetään pikkujouluja, tehdään lahjahankintoja sekä varaudutaan notkuvaan joulupöytään.
Kuitenkin Suomessakin on useita sellaisia perheitä ja koteja, joissa joulua ei odoteta ilolla ja riemulla. Koteja, joiden jouluun liittyy enemmän surua, pelkoa ja ahdistusta, kuin mitään positiivisia tunteita. Tulen erittäin surulliseksi, kun ajattelen lapsia ja nuoria niissä kodeissa, joissa joulu on selviytymistaistelua ja päivien laskemista – koska arki taas koittaa ja sen myötä ehkä hitunen turvallisuutta. Arki, joka toisi mukanaan ystävät, rutiinit, harrastukset ja toivottavasti turvalliset aikuiset.
Seurakunnan eri työaloilla on tällä hetkellä vahvasti nähtävissä ja koettavissa ihmisten hätä. Raha on tiukoilla. Joudutaan nipistämään yksinkertaisimmastakin ruoasta, mutta esimerkiksi myös lääkkeistä ja vaatetuksesta. Saati että olisi mahdollisuus hankkia joululahjoja, herkkuja tai tehdä reissuja sukulaisten luo.
Jokaiselle meille ihmiselle kuuluu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kirjattuja oikeuksia. Lasten oikeudet ovat turvattu lisäksi aivan omalla, YK:n yleiskokouksessa hyväksytyllä Lapsen oikeuksien sopimuksella. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisin tavoite on turvata jokaiselle lapselle elämän perusedellytykset sekä turvallinen kasvuympäristö. Tämän vuoden lapsen oikeuksien viikon teema oli lapsen oikeus hyvinvointiin.
Yksi ihminen ei voi ottaa kantaakseen koko maailman, Suomen, kaupungin tai kylänkään lasten hyvinvointia. Mutta yhdessä me aikuiset voimme kannatella parhaamme mukaan elämämme kallisarvoisimpia aarteita. Pyrkiä turvaamaan heille turvallinen ja terveellinen ympäristö kasvaa ja kehittyä. Kuten sanonta kuuluu, pienistä puroista syntyy iso joki. Meidän tulee olla rohkeita puuttumaan, kun näemme ympärillämme lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa vääryyttä, huonoa kohtelua tai jopa lain mukaan rangaistavaa käytöstä. Aikuisen velvollisuus on huolehtia lasten oikeuksista.
Adventti aloittaa uuden kirkkovuoden. Tällöin lauletaan Hoosiannaa, joka sanana tarkoittaa ”auta, pelasta”. Tämä huudahdus sopii myös rukoukseksi. Rukous voi myös olla lahja toiselle ihmisille. Tämän lisäksi voimme antaa toiselle yhden suurimmista ja tärkeimmistä lahjoista. Ja tämä lahja on välittäminen. Kannustankin jokaista jakamaan tätä suurta lahjaa, erityisesti niille vähäisimmille.
Hanna Jussila
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kasvatuksen työalavastaava
