Tampereen yliopistossa arkkitehtuuria opiskelevat nuoret ovat tänä syksynä suunnitelleet yhdyskuntasuunnittelukurssillaan Toijalan keskusta-alueen kaupunkirakennetta uusiksi. Opiskelijat esittelivät suunnitelmiaan Akaan seurakuntatalolla viime viikon tiistaina.
Suunnitelmista kertova juttu on saanut kommentoijat liikkeelle Akaan Seudun Facebook-sivulla. Tätä tekstiä kirjoitettaessa kommentteja on 116. Kommenttien perusteella osalta kommentoijia vaikuttaa menneen ohi se, että kyseessä on opiskelijoiden harjoitus, ei Toijalan keskustan kiveen hakattu tulevaisuus. Nuoret ovat saaneet osakseen sen verran kovaa tekstiä, että voisi luulla joidenkin kommentoijien uskovan, että nyt on tehty epämieluisia päätöksiä. Todellisuudessa varsinainen kaavoitustyö alkaa osallistumis- ja arviointisuunnitelman laatimisella opiskelijaprojektin päättymisen jälkeen. Jos joku opiskelijoiden rohkea, ennakkoluuloton ja kaupunkia kehittävä idea päätyy todelliseen kaavaan, hyvä niin.
Ideoita on luvassa, sillä opiskelijoita on mukana projektissa jopa 50. Projektin teemana on Hyvä elämä 2050. Tästä teemasta luulisi kumpuavan paitsi hyviä ideoita, myös ideoita, joita harva haluaisi vastustaa. Opiskelijat ovat varmasti joutuneet aluksi miettimään, mitä se hyvä elämä on, jota Akaassa halutaan elää vuonna 2050? Rakennuksista ja kaduista se ei synny, vaan ensin mietitään, miten haluttaisiin elää ja sitten mietitään, millaisia katuja ja taloja siihen tarvitaan.
Vuoteen 2050 on 27 vuotta. Usein menneeseen katsoessa tuntuu, että 20 tai 30 vuotta on lyhyt aika, mutta jotenkin eteenpäin katsoessa tuo 27 vuotta tuntuu erittäin pitkältä ajalta. Koska ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, katsotaanpa taaksepäin. Millainen maailma oli 27 vuotta sitten ja onko kuluneiden lähes kolmen vuosikymmenen aikana pystyttä kaavoituksen keinoin parantamaan elämää? Onko vuonna 1996 pidetty mielessä teema ”Hyvä elämä 2023”?
1990-luvun lopulla elämä näytti vielä varsin erilaiselta kuin tänään tai vuonna 2050. Silloin ydinkeskustoissa oli hieman vilkkaampaa kuin nyt. Yksi oleellinen ero Akaan seurakuntatalolla tiistaina 10. lokakuuta nähtyihin suunnitelmaluonnoksiin saattoi olla siinä, että joka paikkaan kuljettiin omalla autolla. Oliko silloin hyvää elämää se, että kaikki palvelut olivat keskustassa ja oven eteen pääsi omalla autolla? Ehkä ei, mutta se oli kuitenkin realiteetti ja varmasti ohjasi suunnittelua. Nyt pohditaan, miten voitaisiin mahdollistaa autoton elämä ja samalla saumaton kulku etäällä olevien palveluiden luokse.
Yksi hyvän elämän lähde on saumaton arki. Sen käsite taas vaihtelee henkilöstä toiseen. Pienten lasten vanhemmalle saumaton arki merkitsee myös kaavoituksen näkökulmasta melko erilaista ympäristöä kuin seniorille tai lapsettomalle sinkulle, jolle Toijalan keskusta on ehkä pelkkä koti. Yksi on kiinnostunut viemään lapset tai lapsenlapset helposti päiväkotiin ja kouluun, toinen pääsemään aamuhämärissä sukkelaan junalle ja iltahämärissä takaisin toiseen suuntaan.
Voiko kaavoituksella siis vastata sellaiseen vaatimukseen kuin hyvä elämä? Ehkä ei, mutta onneksi 50 innokasta alan opiskelijaa on lähtenyt tarjoamaan Akaalle ideoitaan, joista ammentaa. Ehkä ensi vuonna näitä ideoita kuullaan Viialassa tai Kylmäkoskella.
