Aloitin elokuussa jälleen opiskelemaan työn ohessa. Astuin ensimmäisenä lähiopetuspäivänä kampuksen ovista sisään ja luentosalissa kymmenien muiden uusien opiskelijoiden tavoin pohdin: mitähän tästä tulee, minkälainen syksy meille koittaa, osaanko tai jaksanko. Nyt lokakuussa, kun ensimmäiset ryhmä- ja yksilötehtävät on palautettu, voin todeta, että opiskelu on ollut jo antoisaa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut uutta. Olemme käsitelleet esimerkiksi työelämän murrosta ja tulevaisuuden ennakointia.
En ollut aiemmin pohtinut tulevaisuustaitoja tai tulevan ennakoinnin merkitystä. Kuitenkin elämme jatkuvassa muutoksessa, jossa esimerkiksi digitalisaatio ja teknologia ottavat koko ajan valtavia kehitysaskeleita samalla muuttaen ihmisten työtä sekä henkilökohtaista elämää. Muutoksessa on jotenkin pysyttävä mukana. Tehtäviä varten kahlaamani lähdemateriaalin mukaan tärkeäksi tässä kohtaa nousevat muun muassa ongelmanratkaisukyvyt, luova ajattelu, uteliaisuus ja kyseenalaistaminen. Tulevaisuutta voidaan tutkia ja sitä voidaan myös ennustaa erilaisilla ennakointimenetelmillä.
Tulevaisuus voi jännittää, pelottaa tai ahdistaa. Yllättäviä ja mahdottomalta tuntuvia asioita voi tapahtua. Koronapandemia on tästä hyvä esimerkki. Puhutaan musta joutsen -ilmiöstä. Se tarkoittaa tapahtumaa tai ilmiötä, jota ei pidetä mahdollisena, koska sen olemassaoloon ei uskota. Nimitys tulee 1600-luvun loppupuolelta, kun eurooppalaiset retkeilijät näkivät Australiassa mustan joutsenen – alueelle tyypillisen lajin, mutta muualla maailmassa mahdottomana pidetyn. Yksi ainoa joutsen riitti muuttamaan Euroopassa vallinneet käsitykset.
Tulevasta saa totta kai olla huolissaan, mutta mitä luottavaisemmin siihen suhtautuu ja pyrkii tekemään aktiivisesti tekoja paremman huomisen ja tulevaisuuden eteen, sen mahdollisemmaksi se muuttuu. Toivottua tulevaisuutta pitää tavoitella. Mustista joutsenista huolimatta.
Tulevaisuudentutkimuksen yksi peruslähtökohtana on, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty. Ajattelen, että tässä kohtaa ihminen eroaa Jumalasta. Se mikä on meille mahdotonta, käsittämätöntä ja sattumanvaraiselta tuntuvaa, on Jumalalle mahdollista ja ehkäpä tarkoituksellista. Usein sanotaan, että Jumalan tiet ovat tutkimattomia. Ehkä Jeesuksen ristinkuolema meidän puolestamme ja se mitä siitä seurasi oli myös eräänlainen musta joutsen. Kukaan ei uskonut yhden miehen tekojen vaikuttavan niin. Ja silti kristinusko on edelleen suurin uskonto maailmassa ja kristittyjen yhteys elävää.
Se mikä kantaa pimeimpien aikojen ja mahdottoman läpi, on toivo ja lupaus. Minkälainen tulevaisuus sitten ikinä onkaan, Jumalan antama lupaus vierellä kulkemisesta ja suojelemisesta pysyy. On mielestäni myös armollista, että ihmisen ei tarvitse tietää kaikkea Jumalan suuressa suunnitelmassa. Tulevaisuus on avoin, mutta ei toivoton.
Veera Mannila
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
