Akaan seurakunnan hautausmaalla on viime kesänä sattunut valitettava sekaannus, joka nyt on saanut merkittävää julkisuutta eri medioissa.
Rikoslain 17 luvun 12 §:ssä säädetään seuraavaa: Joka 1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautauurnan, 2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla tai 3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä, on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Akaan tapaukseen näyttäisi sopivan säännöksen 1 kohta: haudasta on otettu ruumis arkkuineen ja siirretty se toiseen, oikeaan hautaan. Käytettävissä olevan tiedon mukaan kohdat 2 ja 3 eivät tule tässä tapauksessa kyseeseen.
Jokaisessa rikoksessa on ulkoinen tunnusmerkistö, joka kuvaa, mistä rikoksessa on tekona tai laiminlyöntinä kysymys. Jokaisessa rikoksessa on myös tekijään liittyvä puoli, jota tarkastellaan syyllisyysopin ja syyntakeisuusopin näkökulmasta. Asian valaisemiseksi on helppo ajatella pahoinpitelyä ja vamman tuottamusta koskevia tunnusmerkistöjä.
Pahoinpitely – usein lyöminen tai potkiminen – tapahtuu tarkoituksella, siis tahallisesti ja tarkoituksena on satuttaa toista ihmistä. Liikenneonnettomuuksien yhteydessä puolestaan toisinaan joku saa vammoja. Onnettomuudet ovat usein jonkintasoisen huolimattomuuden tai varomattomuuden aiheuttamia. Ero on merkittävä.
Miten tulee lähestyä Akaan mahdollista hautarauhatapausta? Mikä on ollut seurakunnan työntekijöiden tarkoitus? Huomattuaan erehdyksensä he ovat enempien mutkien välttämiseksi siirtäneet ruumiin arkkuineen oikeaan hautaan. Tuskin heidän tarkoituksenaan on mitenkään ollut loukata hautarauhaa, jota rikoslain säännöksellä suojellaan. Menettelyä kannattaa verrata vaikkapa haudoilla mellastamiseen, haudoilla virtsaamiseen, hautakivien kaatamisiin tai ruumiille tehtäviin häväistyksiin. Ne ovat saman säännöksen piirissä, mutta täysin eri asioita, mitä toimijoitten tarkoitukseen tulee.
Mielestäni seurakunnan työntekijät eivät ole syyllistyneet rikokseen. He ovat voineet laiminlyödä velvollisuutensa ilmoittaa asiasta, jotta seurakunta olisi voinut hankkia siirtoluvan. Tämä on hallinnollinen laiminlyönti, josta työntekijät ovat jo saaneet varoituksen ja pahoitelleet menettelyään. Kysymys on inhimillisestä tarpeesta hoitaa nopeasti havaittu makaaberi erehdys.
On mielenkiintoista seurata, miten asiaa tutkiva poliisi asiaa lähestyy. Tuomiokapitulin ehdotus rikosilmoituksesta on sinänsä asiallinen. Jos poliisi asian tutkii ja syyttäjä päätyy siihen, että asiassa on aineksia oikeudenkäyntiin, päästään ehkä käräjille. Huomionarvoista on sekin, että omaisilla ei ole vaatimuksia. He eivät siis lienee kokeneet hautarauhaa rikotun, vaikkakin asiaintila on heitä jossakin vaiheessa kummastuttanut.
Olaus Petrin vuodelta 1616 peräisin olevien Tuomarinohjeiden kohta 10 sopii tähän erinomaisesti: ”Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.” Samoin sopii ohjeiden päätöslausuma: ”Ei väärä sakko yhtäkään tee herraa rikkahaksi, mut Laki sekä oikeus on Herran kunniaksi.”
En heittäisi ensimmäistä kiveä. Toista mieltä saa olla.
Timo Rajala
Varatuomari
Akaa
Lue myös:
