Lomamatkat ovat erikoinen juttu. Niitä suunnitellaan jo kauan ennen varsinaista tapahtumaa. Kaikki alkaa siitä, kun ensin päätetään kohde ja ajankohta. Sen jälkeen aletaan tekemään kaikenlaista muuta valmistavaa toimintaa. Jos ollaan ulkomaille menossa, varataan lentoja, katsotaan hotelleja, vertaillaan eri vaihtoehtoja sijainnin ja hinnan perusteella. Lopulta tehdään huolellisesti punnittuja päätöksiä ja rohkeasti varataan majoitus ja toivotaan sen olevan yhtä loistelias, mitä booking.comin 67 kuvan perusteella voisi päätellä. Harvoin lykästää, mutta yleensä kuitenkin lopputulos on ihan riittävän tyydyttävä.
Kun matkat ja majoitukset ja mahdolliset siirtymisiin tarvittavat laitteistot on varattu ja ehkä jopa etukäteen maksettu, alkaa erilaiset roolit. Ainakin meidän parisuhteessamme. Toinen saattaa vahingossa bookata samalle viikonlopulle jotain ihan muuta, kun pitäisi jo istua lentokoneessa juuri siihen aikaan. Onneksi kehitystä on tapahtunut ja nykyään hän saattaa jopa muistaa varmistaa ennen muiden menojen sopimista, oliko se (harvinainen) reissutapahtuma juuri tänä ajankohtana. Itse alan jo myös tottua tähän rooliini ihmiskalenterina ja jaksan suuttumatta jakaa tietoa reissusta kerran toisensa jälkeen.
Ja kun on jotenkin onnistunut haalimaan kohtalaisen kokoisen kokoelman nelijalkaisia, alkaa se hankalampi osuus lomareissusta. Miten pidetään kaikenkarvaiset elukat elossa ja onnellisina meidän liihotellessa pitkin maailmaa? Ja kyllä, tämä aiheuttaa huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä jo kauan ennen lähtöä. Pistää epäilemään koko reissun mielekkyyttä. Mutta niin ne aina saadaan hoitumaan jotenkin. Silti pieni kyynel silmäkulmassa lähtöpäivänä, kun katsot koirasi tyrmistynyttä naamaa sulkiessasi ulko-oven sen kuonon edessä matkalaukkua roudaten.
Itse loma sitten. Se menee aika usein odotellen jotain. Enkä nyt puhu lentokentän check-inistä tai autovuokraamon jonoista. Odotellaan aamiaista. Mietitään, joko voi mennä lounaalle. Pitäisikö käväistä jossain nähtävyydessä. Tänään pitää ostaa tuliaiset! Kenelle kaikille pitikään ostaa ja mistä ne nyt tykkäisi. Ei sitten mitään turhaa krääsää!
Kun loma lähestyy loppuaan, sitä huomaa, ettei ole ihan varma, mikä päivämäärä nyt oikein on. Mitä Ukrainassa on tapahtunut? Herätyskello ei ole ollut päällä ainakaan viiteen aamuun! Luksusta hei! Kokattu ei ole kertaakaan. Kaikesta tästä huolimatta kotiinpäin on ihana lähteä! Hei kohta nähdään koirat! Mahtaako kissat olla loukkaantuneita meidän poissaolostamme. Ihana päästä taas ratsastamaan hevosia ja tekemään iltatallia! Ja maanantaiaamuksi täytyy taas laittaa se herätyskello päälle kello 6.15. Kaipa sen muistaa laittaa sitten sunnuntai-iltana. Eläköön rutiinit, karistetaan yhdessä lomakilot ja pidetään arjen rattaat pyörimässä. Jotenkin vapauttavaa huomata, että vaikka lomareissut ovat omalla tavallaan rentouttavia, parasta elämää on se jokapäiväinen arki!
Hanna-Leena Terhonen
Kirjoittaja on yli 45-vuotias nainen, jonka arki on varsin aikataulutettua, mutta etäältä katsottuna yllättävän onnellista.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
