Vanhempien tehtävä on kasvattaa viisaudella lapsiaan, jotta heistä tulisi vanhempiaan viisaampia. Viisaaksi kasvattajaksi on mainittukin henkilö, joka sallii kasvatettavilleen – olivat he sitten omia tai muiden lapsia, omia oppilaita tai ystäviä – itsensä ohi kasvamisen.
Ilokseni olen havainnut, että moni läheiseni – nuorempi ikätoverini tai vanhempikin – on komeasti porhaltanut itseni ohi. Moni on kyllä jäänyt jälkeenkin. Se ei ole ollut mikään mieltä ylentävä havainto.
Otsikon sanonta on eräs isäni suusta mieleeni jäänyt ajatus. Kerrasta tuli aina selväksi, että poika oli puhunut typeryyksiä ja pojan itsensäkin tuli tajuta se. Tuo pehmeiden puhuminen tarkoitti tyhmyyksien päästämistä suustaan ulos.
Olen pannut merkille, että monille ihmisille ”kovien” puhuminen on mieluista. Tarkoitan kovien puhumisella tässä yhteydessä lähinnä rivouksia, kiroilua ja tahallista ärsyttämistä. Kaipa nykyinen lainsäädäntö kytkee koviin puheisiin niin sanotun vihapuheenkin huomaamatta ollenkaan sitä, että pelkkä rivouksien lateleminen on useimmiten säädytöntä pilkkaamista.
Ikäväkseni olen havainnut, että monille ihmisille, niin aikuisille miehille kuin naisillekin, voimasanojen tai suorastaan elimellistenkin sanojen viljely on arkista leipää. Mutta jos pehmeiden puhumisena pidetään tyhmyyksien lausumista, nimenomaan ne, jotka mielellään esiintyvät kovien sanojen käyttäjinä, ovat kyllä itsensä ilmaisijoina väkeä, johon sopii määritelmäksi pehmeäpäisyys.
On ammattiryhmiä, joilta ei muuta odotetakaan kuin pehmeätä puhetta, tarkoitetaan sillä sitten vaikka äänen sävyä, kuuluvuutta tai ajatussisältöä. Hengellisen työn tekijöiltä odotetaan varsin usein ”pehmeiden puhumista”.
Täytyy pitäytyä kauniisiin kliseesanoihin, pyrkiä hivelemään kuulijoidensa korvia, välttää lausumasta ääneen elämän parannukseen ja uudistustarpeeseen liittyviä kehotuksia. ”Kiltti pappi on paras pappi” on tämän odotuksen täyttymys.
Luterilaisuuteen kuuluu kuitenkin sen osaaminen ja hallitseminen, että opetuksessa ja julistuksessa tulevat esiin elämän totuuksien täysipainoisten eri puolien näkökulmat. Käytetään sanaparia ”laki ja evankeliumi”, jonka sanomista tässä yhteydessä tietoisesti vältän, koska pelkään, että sinäkään lukijani et osaa tulkita näitä sanoja asianmukaisesti. Moni pappikaan ei osaa.
Missä ihminen elää herkällä omallatunnolla, käyttää Jumalalta saamaansa aivorustninkia itsensäkin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, kun sanat ja teot ilmentävät viisautta ja hyvyyttä, kaikki on kuten pitääkin. Miksi emme pyrkisi elämään sillä tavoin?
Tietysti meidän täytyy suostua elämään kaikenlaisten ihmisten parissa, myös niiden, joilta puuttuu edellytyksiä mihinkään muuhun kuin siihen, miten ja millä tavoin itseään ilmaisevat. Viime sunnuntain eräässä jumalanpalvelustekstissä ovat sanat: ”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha (Ef. 5:15-16).”
Sauli Turja
Kirjoittaja on rovasti ja Akaan kirkkoherra vuosilta 1980–2001
