Akaalainen kirjailija Päivi Alasalmi ei pidä mahdottomana, että ruumiita voisi löytyä myös Akaasta, mutta toistaiseksi Alasalmen dekkarisarjan henkirikokset ovat tapahtuneet Tampereella ja Lempäälässä.
– Akaasta olisi tätä vauhtia loppuneet jo ihmiset, jos olisin sijoittanut murhat Akaaseen, Alasalmi nauraa.
Dekkarisarjan päähenkilöitä ovat rikoskonstaapeli Jarkko Hallavainen sekä heti syntymän jälkeen toisistaan erotetut identtiset kaksossisarukset Anu Murtovuo ja Karla Kuusivaara. Kun sisarukset saavat tietää toisistaan, seuraukset ovat dramaattiset. Identtisyydestään huolimatta naiset ovat luonteeltaan täysin erilaiset ja elämänpiirit vastakkaiset.
– Toinen on niin hyvä ja toinen niin paha, eli sen voisi kiteyttää hyvän ja pahan taisteluksi, Alasalmi sanoo.
Sarjassa ovat ilmestyneet teokset Alamaailman kuningatar, Myrkynkylväjä, Kyy povellani ja Häkkilinnut. Kirjat on julkaistu alun perin äänikirjapalvelussa e-kirjana ja äänikirjana ja Alamaailman kuningatar ja Häkkilinnut myös painetussa muodossa. Parhaillaan Alasalmi hioo sarjan viidettä osaa, jonka nimenä on Tuhon airut. Se ilmestyy äänikirjapalvelussa marraskuussa.
Tarinoita tosielämästä
Alasalmen mukaan dekkarisarja on looginen jatko kirjailijanuralla, johon mahtuu monia eri kirjallisuuden lajeja. Murharikoksia ratkovasta Hallavaisesta hän halusi tehdä miehen, joka on pitkä, nuori ja kaikkivoipainen.
– Miehen, joka on myös kauhean älykäs ja joka ratkaisee rikoksetkin tuosta vaan vähän niin kuin satuhahmo. Hahmo, johon kaikki naiset ihastuvat ja miehet samaistuvat.
Tapahtumien sijoittaminen Tampereelle on ollut luontevaa, koska Tampere oli Alasalmen kotikaupunki lähes 20 vuotta. Kirjoissa liikutaan muun muassa Hipposkylässä, jonka Alasalmi muistaa 1980- ja 90-luvuilta, jolloin hän asui Kissanmaalla. Akaassa kirjailijan koti on ollut viimeiset 18 vuotta.
Alasalmi paljastaa, että dekkarisarjassa on mukana tarinoita myös tosielämästä.
– Mutta ne tapahtuvat eri kaupungissa, eri vuosikymmenellä ja ehdottomasti erinimisille ihmisille. Tosin Hipposkylän tarinoita ei ole tarvinnut hirveästi muuttaa. Olen kuullut alueesta aika karuja juttua, kuten että ambulanssi ei tullut paikalle ilman poliisia.
Erikoisasiantuntijat apuna
Kun Alasalmi kirjoittaa dekkareita, hänellä on apunaan joukko erikoisasiantuntijoita, jotka antavat hyödyllisiä vinkkejä juonenkäänteisiin. Avustajatiimiin kuuluvat eversti, elokuvaohjaaja, ensihoitaja, kirurginen leikkaussalihoitaja, kalliokiipeilijä, murhatutkija, palopäällikkö, pankkivirkailija, taistelusukeltaja ja rahtilaivan konepäällikkö. Poliisin työn kuvauksissa auttava rikospoliisi on Alasalmen lukioaikainen ystävä. Esilukijoita on kolme.
– Esilukijat lukevat tekstin käsikirjoitusvaiheessa ja antavat arvokasta palautetta. Yksi heistä on yli 70-vuotias nainen, joka sanoo, jos teksti on liian raakaa. Välillä raaimpia kohtauksia on jouduttu siistimään. Tekstiä kirjoittaessa kohdat eivät niin pomppaa silmille, mutta kun lukee uudestaan, itsekin olen välillä sitä mieltä, että kohtauksen ei tarvitse olla niin verinen.
Alasalmelle tyypillistä on, että dekkari päättyy tv-sarjamaisesti jännittävään kohtaan ja tarina jatkuu seuraavassa kirjassa toisen kertojan näkökulmasta.
– Koukuttavuus on tärkeää, jotta lukija saadaan pysymään mukana ja hän sitoutuu sarjaan, Alasalmi kertoo.
Esi-isän jalanjäljissä
Alasalmi kirjoittaa parhaillaan myös historiallista romaania Meren ja veren väri, joka sijoittuu Hailuodon Murhaperjantaihin isonvihan aikaan vuoteen 1714. Romaani on tarkoitus julkaista syksyllä 2024.
– Venäläiset tappoivat Hailuodossa kaikkiaan yli 800 ihmistä. Saarelle oli paennut ihmisiä, jotka yrittivät päästä Pohjanmaalta turvaan Ruotsin puolelle, Alasalmi kertoo.
Alasalmi on itse syntyisin Haukiputaalta, mutta sukujuuria on myös Hailuodossa. Kun Hailuotoa Murhaperjantain jälkeen pitkän ajan päästä uudelleen asutettiin, Alasalmen esi-isä, ruotukorpraali Johan Unger muutti saarelle ruotutorppaan.
– Hailuoto asutettiin ruotusotilailla, jotta siellä olisi joku pistämässä kampoihin, jos venäläiset hyökkäisivät, Alasalmi kertoo.
Alasalmi on Hailuodossa käydessään löytänyt Ungerin torpan paikan.
– Torppaa ei enää ole, mutta paikalla on korkeita puita. On jännä ajatella, että esivanhempani ja heidän lapsensa ovat kiipeilleet niissä.
Lue myös:
Akaalaisen Päivi Alasalmen satukokoelma palkittiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla
