Akaan valtuuston kesäkuussa hyväksymästä Pohjois-Toijalan alakoulun asemakaavamuutoksesta on valitettu Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Valituksessa hallinto-oikeutta vaaditaan kumoamaan valtuuston tekemä päätös. Akaan Seudun asiaan koskeva uutinen käynnisti vilkkaan keskustelun Facebookissa. Kuten useampi tuohon keskusteluun osallistunutkin huomauttaa, oikeus tehdä tämänkaltaisia valituksia kuuluu Suomessa systeemiin.
Alakoulun toteutusaikataulu oli alusta alkaen turhankin kireäksi viritetty, ja nyt aikataulu repeää täysin. Olipa valituksen lopputulos mikä tahansa, lapset ja koulun henkilökunta eivät tule siirtymään uusiin tiloihin ainakaan alkuperäisen aikataulun mukaan. Hyväksytään se, ei jäädä märehtimään valitusta eikä sen seurauksia vaan mennään eteenpäin.
Mitä hyvää tästä voisi meille seurata? Valituksessa kiinnitetään huomiota muun muassa liikkumisen turvallisuuteen. Valituksen mukaan osa lapsista joutuisi käyttämään jalankulkuun ajoradan piennarta. Tämä on varmasti sellainen huoli, johon monen alakouluikäisen lapsen vanhemmat voivat yhtyä. Kukapa ei haluaisi turvata lasten koulutietä?
Vastaavat valitukset jo kertaalleen päätetyistä hankkeista ärsyttävät ehkä juuri siksi, että valitukset eivät välttämättä johda minkään muuttumiseen. Pohjois-Toijalan alakoulun asemakaavamuutoksestakin tehty valitus saattaa jäädä vaikutuksiltaan siihen, että suunniteltu koulu myöhästyy. Entä jos käykin niin, että Akaan kaupunki joutuu tai itse päättää kehittää kevyen liikenteen väyliä koulutien turvaamiseksi? Silloinhan valituksesta on ollut hyötyäkin eikä pelkästään haittaa.
Alussa mainitussa Facebook-keskustelussa valituksen tekemisen motiivit on kyseenalaistettu. Kaupungin imagolle tekisi kuitenkin hyvää ottaa tästä valitukseen kirjatusta valittamisen aiheesta onkeensa. Jos kaupunkiin saataisiin uuden koulun lisäksi turvatumpia väyliä koululaisten käyttöön, valittajat voisivat olla vähissä. Jos kevyen liikenteen väyliä kehitetään, hyötyjien joukkoon eivät kuulu ainoastaan koululaiset ja heidän läheisensä. Silloin hyötyisivät kaikki, jotka uusien väylien vaikutusalueella asuisivat ja joilla on mahdollisuus käyttää kevyttä liikennettä.
Ikävään realismiin kuuluu se, että kaikki maksaa. Jos kevyen liikenteen väyliä päätetään rakentaa, niihin kuuluu myös piennaralueita. Sekä uudet väylät että nuo pientareet pitäisi jatkossa pitää myös kunnossa, mikä myös maksaa. Aivan helpolla tai kevyen mietinnän perusteella ei varmasti synny päätöstä lähteä kehittämään kaupungin sisäistä kevyen liikenteen väyläverkostoa. Jos se olisi tahdosta kiinni, väylät olisi todennäköisesti jo rakennettu eikä ainakaan sitä valituksen aihetta olisi ollut nyt käytettävissä.
Valituksen mukaan kaava ei myöskään huomioi maakuntakaavan tavoitteita liittyen yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen. Siitä valituksen aiheesta ei taideta selvitä juuri muuten kuin koulun paikkaa vaihtamalla.
