Koulukirjojen päällystäminen kontaktimuovilla on harrastus, johon moni pienen koululaisen vanhempi yhä saa lukuvuoden alkaessa tutustua. Vuodesta toiseen käytössä olevat kierrätyskirjat ovat usein jo valmiiksi päällystettyjä, mutta osan kirjoista päällystävät oppilaan kotijoukot, jos päällystävät. Akaan Seutu pyysi Kati Ratalaa Akaan pääkirjastosta kertomaan, miten kirjan päällystäminen sujuu näppärästi.
Muovittaminen ei ole turhantarkkaa
Valkeakosken ammattiopistosta taitonsa oppinut Ratala kertoo, että pääkirjastossa muovitetaan noin 3000 kirjaa vuodessa eikä yhden kirjan muovituksessa kulu ammattilaiselta montaakaan minuuttia.
– Ensimmäisenä leikataan kirjan koon perusteella sopivan kokoinen pala kontaktimuovia, tai kirjastossa puhutaan kirjamuovista. Minun ajatukseni on, että muovi saa olla pari senttiä leveämpi kaikilta reunoilta kuin kirja. Se on taittovaraa, Ratala kertoo.
Nökönnuukaa toimintaa kirjan muovittaminen ei Ratalan mukaan ole. Aiempaa osaamistakaan ei välttämättä tarvita, sillä osassa kontaktimuoveja on muovitusohjeet mukana painettuna suojapaperiin.
Muoveja on erilaisia. Biopohjaiset muovit ovat Akaan pääkirjastossa koekäytössä.
Kun muovi on aseteltu oikeaan kohtaan niin, että taittovaraa on tasaisesti joka puolella kirjan kansia, repäistään vajaasta puolesta muoviarkkia suojapaperi pois ja aletaan painaa muovia kiinni kirjaan. Apuna voi käyttää viivoitinta.
– Koitetaan silotella muovi tasaisesti kiinni kirjan toiseen kanteen. Sitten käsitellään kirjan selkä. Minun tyylini on tehdä ensin toinen kansi valmiiksi eli kun muovi on kiinni kirjan selkään saakka, siirryn tekemään taitoksia, Ratala kuvaa.
Nurkkiin ylimääräiset vahvikkeet
Ratala taittaa kirjan kulmiin vahvistukseksi kolminkertaisen muovin. Se onnistuu niin, että muovin ulkonurkista ei leikata mitään pois, vaan muovi taitellaan.
– Minulle on aikanaan näin opetettu. Toinen peruste tälle tyylille on se että kannen nurkat joutuvat käytössä koville, kolmas peruste on se että näin saksien käsittely jää vähemmälle ja työ sujuu taas astetta nopeammin, Ratala listaa.
Seuraavaksi toinen kansi käsitellään samalla tavalla. Lopuksi leikataan pois se osa muovista, joka sidotun kirjan tapauksessa työnnettäisiin sidonta-aukkoon. Liimaselkäisissä koulukirjoissa sellaista harvemmin on.
– Lopuksi voi koputella kirjan nurkat pöytää vasten, jotta kontaktimuovi ei jätä kansiin teräviä nurkkia, joihin pienet kädet voisi satuttaa, Ratala vinkkaa.
Nuppineula avuksi viimeistelyyn
Jos työn lopputulos ei ole aivan täydellinen, voi ainakin laadukkaampia kontaktimuoveja käyttänyt muovittaja vielä korjata työn tulosta.
– Joissain tapauksissa muovia voi irrottaa, laadukas muovi on viiveellä tarttuvaa. Siihen vaikuttaa myös kansien materiaali. Kyllä tämä onnistuu vaikka vanhoilla Tiimarin muoveilla ja jos ilmakuplia jää, nuppineulaakin voi kyllä käyttää, Ratala nauraa.
Kirjojen muovitustaito kuuluu kirjastoalan perustutkintoon. Jos koulu ei sitä opiskelijalle opeta, taito opitaan usein työssäoppimispaikassa. Ratala on opettanut useita työssäoppijoita, kesätyöntekijöitä ja tettiläisiä muovittamaan.
– Kirjastokäytössä muovitus auttaa myös kirjojen puhtaanapidossa. Varsinkin pienillä lukijoilla kirjat ovat milloin missäkin, muovitetusta kirjasta on helppo pyyhkäistä mitä tahansa ja kestäähän sellainen kirja paremmin myös kosteutta. Kirjat on tarkoitettu käyttöön, Ratala muistuttaa.
