Akaan pääkirjastossa on ollut 27. kesäkuuta alkaen esillä italialaisen kuvataiteilijan Enrico Mazzonen näyttely nimeltä Staglienon Hautausmaa – Pyhän Johanneksen maailmanloppu. Kirjaston näyttelytilaan on ripustettuna lähemmäs 30 piirustusta.
Mazzone on kotoisin Torinosta ja valmistunut sikäläisestä taideakatemiasta. Vuonna 2014 hän saapui Suomeen ja asui ensin Raumalla. Nyt hänen kotipaikkansa on Pori, jonne hän muutti parisen vuotta sitten.
Raumalle Mazzone päätyi RaumArs-taiteilijavierasohjelman innoittamana. Ennen Suomea hän oli ehtinyt Italian lisäksi asua muun muassa Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Mazzonen mukaan hänellä on vierähtänyt ulkomailla yhteensä 14 vuotta, ja hän onkin pikkuhiljaa alkanut pohtia paluuta kotimaahansa.
Akaa tuntui naapuria kuvauksellisemmalta
Italialainen laskee pitäneensä Suomessa jopa 157 näyttelyä, ja viime ajat hän on keskittynyt esittelemään taidettaan mahdollisimman monessa kirjastossa.
– Sillä tavalla olen päässyt käymään upeissa paikoissa, ja se on ruokkinut luovuuttani.
Akaaseen näyttelyä pystyttäessään Mazzone ei ehtinyt ottaa paikkakuntaan tuntumaa juurikaan, koska häneen olivat automatkalla iskeneet kovat kivut.
– Jouduinkin lopulta leikkaukseen kahden tyrän vuoksi. Mutta näin nopeasti katsottuna Akaa vaikutti rauhallisemmalta ja kuvauksellisemmalta kuin esimerkiksi Valkeakoski, jossa minulla on myös ollut näyttely, taiteilija arvioi viime viikolla.
Isoisän kuolema vaikutti
Mazzone kertoo ensikosketuksensa taiteeseen tapahtuneen hänen neljännen tai viidennen ikävuotensa paikkeilla ja juuri piirtämisen kautta. Aluksi hänen piirtelynsä oli suhteellisen ajatuksetonta ja harmitonta raapustelua.
– Samanlaista kuin kaikilla muillakin samanikäisillä. Isoisäni kuoltua aloin kuitenkin piirtää hautoja, ristejä, kuivuneita puita, risuja, arkkuja, ruumiita ja sieluja. Tämän muutoksen vuoksi vanhempani kysyivät jopa terapeutilta neuvoa siihen, miten heidän pitäisi käsitellä piirtelyäni.
Nuori Mazzone ohjattiin taideterapiaan, jonka myötä hänen annettiin vapaasti taiteilla täyteen vihkoa toisensa perään.
– Se, että sain piirtelemällä purkaa mieltäni ilman estoja, on varmasti antanut pontta kuvataiteilijuudelleni. Olen perheelleni kiitollinen heidän suomastaan vapaudesta.
Vuonna 1982 syntyneen Mazzonen ja taiteen tiet eivät ole sittemmin eronneet hetkeksikään, vaan mies on tuottanut taidetta omien sanojensa mukaan ”pysähtymättä”. Hän kuvaa työskentelyn olleen joskus jopa lähes pakkomielteistä.
Värien puute siirtää fokuksen ilmeisiin
Piirtäminen on pysynyt Enrico Mazzonen matkassa aina, joskin hänellä on taustaa myös vesiväri- ja savitöistä. Yhdeksi inspiraation lähteekseen Mazzone mainitsee Albrecht Dürerin.
Mazzone tekee työnsä tyypillisesti grafiitilla, ja esimerkiksi värikynät hän jättää useimmiten väliin.
– Pelkkää mustaa käyttäessä ilmeisiin pystyy kiinnittämään enemmän huomiota, Mazzone uskoo.
Akaassa esillä olevaan näyttelyyn lisäväriä tuovat töiden vaihtelevan väriset paperit: seiniltä on mahdollista bongata muun muassa violetilla ja punaisella pohjalla olevia teoksia.
Surun ilmaisua
Valtaosa näyttelyn töistä on syntynyt Genovassa sijaitsevan Cimitero Monumentale di Staglieno -hautausmaan patsaiden pohjalta. Mazzone on vieraillut paikassa useamman kerran ja kuvailee sitä maagiseksi.
Staglienon patsaat, ja täten myös monet näyttelyn piirustukset, edustavat Mazzonen mukaan bourgeois- eli ”porvarillista” realismia. Se on 1800-lukulainen tyylilaji, jossa keskiössä ovat yksilöiden kokemukset ja tunteet.
Mazzonen töistä välittyy, että kyseisen tyylin myötä on tullut kuvatuksi muun muassa ihmisten surua ilmaisevia piirteitä ja jossain määrin epätyypillisiä asentoja.
21. heinäkuuta asti kestävään näyttelyyn voi tutustua pääkirjastossa maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin kello 12–19 sekä keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 10–16.
Kirjastonäyttelyiden lisäksi Enrico Mazzonea työllistää samaan aihepiiriin linkittyvä ja piirustus piirustukselta Porissa valmistuva jättimäinen työ, josta on tulossa yli kilometrin pituinen. Lue aiheesta lisää Ylen jutusta:
