Meillä on kaunis kirkko. Varsinkin sisältä Akaan kirkko on Suomen kauneimpia kirkkoja. Kirkosta tulikin rakas paikka heti, kun muutimme Akaaseen Tampereelta, se tapahtui 23 vuotta sitten.
Osallistuimme koko perhe pikkuhiljaa kirkon moneen eri työmuotoon ja pääsimme osaksi yhteisöä. Saimme ihania ystäviä ja tuntui hyvältä palvella ihmisiä, mutta erityisesti Jumalaa.
Lopulta tuli piispantarkastus. Silloin olin mukana paneelissa, missä kerroin, mikä on kirkon tehtävä ja koko uskon tarkoitus. Sen puheenvuoroni jälkeen monet ihmiset tulivat sanomaan, että sinun pitää osallistua tuleviin seurakuntavaaleihin. Juuri tuota raamatullista linjaa kirkko tarvitsee.
Osallistuin sitten seurakuntavaaleihin ja minut valittiin ei poliittisista henkilöistä suurimmalla äänimäärällä sisään kirkkovaltuustoon ja sitten kirkkoneuvostoon.
Kaikki meni hyvin, kunnes koitti viime 15.6. kirkkoneuvoston kokous.
Oli tehty esitys, jossa esiteltiin yhteistyötä Priden kanssa. Asia tuotiin esille tasa-arvon ja kaikille avoimen kirkon teeman alla. Todettiin, että asialla voi olla kirkkojärjestyksessä tarkoitettuja myönteisiä lapsivaikutuksia.
Lapsiasiahenkilönä kuitenkin näen, että myönteisiä lapsivaikutuksia ei ole.
Useat vanhemmat kertovat lasten pelosta mennä koulun unisex-vessoihin. Mitä hyvää tästä seuraa?
Eduskuntavaaliehdokkaana tutkin, mitä on Pride-liikkeen takana. Kyse ei ole vain sateenkaarimessusta ja tasa-arvosta, vaan ideologiasta, joka puskee nyt ihan kaikkialle.
Keitä syrjitään? Meitä, jotka emme hyppää mukaan Pride-kulttuuriin. Tuomiomme kuitenkin on, että olemme suvaitsemattomia tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vastustajia.
Onko yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus kutistunut pride-aatteen kokoiseksi? Onko niin, että kirkon ainoa tapa todistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, on julkisesti tukea Pride-yhteisön toimintaa?
Kirkkoon ovat totta kai tervetulleita kaikki, mutta toinen juttu on, lähdemmekö tekemään yhteistyötä Pride-aatteen kanssa.
Mia Joki
Akaan kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen
