Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmä sai ensi-iltansa Toijalan sataman kesäteatterissa lauantaina 18. kesäkuuta. Näytelmän on Toijalan Näyttämölle ohjannut Johanna Reilin.
Nauru on tarttuva asia, kun se lähtee sydämestä. Vesa–Matti Loirin esittämä Naurava kulkuri hersyttää aina vatsan kipeäksi naurusta, kun sitä kuuntelee. Eduard Uspenskin Fedja-setä on klassikko, jonka olen omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni lukenut useita keroja. Kuinkahan monta kertaa on ollut pakko keskeyttää, kun naurunhekotus ei ole lakannut.
Uspenskin tekstin syvällisemmät merkitykset jäävät väistämättä taka-alalle, eikä niitä lapsille suunnatussa näytelmässä kannatakaan ryhtyä selittelemään tai alleviivaamaan. Posteljoonilla on tärkeä tehtävä, jonka hoitaminen vaatii tiukkaa ohjesäännön noudattamista. Valtaa pitää käyttää, eikä pakettia luovuteta ilman tarvittavia todistuksia.
Iloista menoa hyvin tyypitellen
Fedja-sedän teksti sallii näyttämösovituksena käyttää kekseliäitä, karrikoituja henkilö- ja eläinhahmoja. Tähän asiaan ohjaaja Johanna Reilin on selvästi evästänyt joukkuettaan. Kissa Matroskin (Anton Hård) käyttää sangen taitavasti puhetta, eleitä ja liikuntaa ilmaistessaan maailman meriä kiertäneen, hienostuneen kissan ominaisuuksia.
Musti-koira (Sari Lahovuori) on oivallinen aisapari Matroskinille. Heidän keskinäinen dynamiikkansa toimii kautta koko näytelmän. Kummankin rooli antaa mahdollisuuden leikitellä esittämiensä eläinten tyypillisillä käyttäytymismalleilla, ja sen he tekevät antaumuksella. Fedja-setä (Julius Rokkanen) jää väistämättä hieman tämän kaksikon varjoon.
Posteljooni Petskin (Lasse Saari) joutuu huiputettavaksi parikin kertaa. Hänellä on myös lyhyt kohtaus kipakkana naisena. Molemmissa Saari yltää komiikan ylätasolle. Aino Granström ja Anne Myllymäki hoitavat useita rooleja täydentäen tarinaa hienosti. Osmo Korpela täydentää haitarillaan kohtauksia ja täyttää joitakin turhan pitkiä taukoja.
