Reetta Sydänmaanlakka muutti vuoden 2022 vaihteessa maalle Toijalaan silloin 14-vuotiaan tyttärensä kanssa. Hänen ajatuksenaan oli perustaa kommuuni ja oppia monenlaisia käytännön taitoja sekä niiden rinnalla omavaraisuutta ja ekologisuutta.
– Kanat olivat ensimmäinen projekti ja sen aloittamista helpotti, että uudella kotipihalla oli valmis piharakennus, jossa asuivat vuokranantajan kanat. Ne olisi laitettu myyntiin, jos uusi asukki ei olisi niitä ottanut hoidettavakseen, Sydänmaanlakka kertoo.
Kanojen kasvatus kiinnosti siinä vaiheessa Reettaa enemmän omavaraisuuden näkökulmasta. Kasvatus osoittautui kuitenkin nopeasti syvällisemmäksi kokemukseksi kuin hän olisi kuvitellut.
Väärä laumakoko stressaa kanaa
Kanat ovat omintakeisia eläimiä, joilla on niiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tarpeita, kuten sopiva laumakoko, rutiinit, vuorokausirytmi, lajityypilliset käyttäytymisen tilat kuten esimerkiksi kuopsutus, ”pehkut”, liikkuminen, riittävä ravinto ja riittävät tauot muninnassa. Jos kanalla ei ole mahdollisuutta tyydyttää näitä synnynnäisiä käyttäytymistarpeitaan voi seurauksena olla stressiä, sairauksia, vammoja ja häiriökäyttäytymistä, Sydänmaanlakka kertoo.
– Kanan luontainen laumakoko on 5–30 kanaa ja joukkoon mahtuu yleensä vain yksi kukko sopuisuuden säilymiseksi. Tosin myös ilman kukkoa pärjätään, Reetta sanoo.
Reetalla on viisi kanaa ja yksi kukko. Hän näkee, miten tärkeä kanoille on pieni lauma ja oma laumapaikka. Siksi hänestä tuntuu ihan ”kukkuluuruu”-ajatukselta satojen kanojen laumamäärä samassa tilassa.
– Se on vähän sama kuin ihmisen laittaisi pieneen häkkiin. Eikä se pelkästään se häkki ole, se lattiakanala-meininki voi olla jopa monelle kanalle stressaavampaa. Se, että ne joutuvat olemaan niin monien kanojen kanssa yhdessä. Niiden laumakäsite menee sekaisin, Sydänmaanlakka uskoo.
Jos kanat voivat huonosti niiden hierarkkinen käyttäytyminen kasvaa ja ne voivat jopa tappaa alimman hierarkiassa.
– Tai ne voivat pahoinpidellä sitä alimpaa eli purkaa turhautumistaan lajikumppaniinsa, esimerkiksi nokkia sen höyhenettömäksi.
Munia vaikka muille jakaa
Sydänmaanlakka saa kanoiltaan ruokamunat omiin tarpeisiinsa. Viime syksynä hän piti kanoilleen munimistaukoa, joka on tärkeää niiden terveyden kannalta. Sen jälkeen tilanne villiintyi niin, että kanat ovat munineet niin paljon, että munia olisi vaikka muille jakaa.
– Kalliita muniahan nämä on minulle jos laskisin kaikki menot, mitä on kulunut. Ehdottomasti kannattaisi silti mennä sellaiseen suuntaan, että olisi enemmän kotitarvekanaloita, kotitarvelihaa ja kotitarvepuutarhoja. Tämä on ehkä idealismia, mutta en ihan tajua logiikkaa, miksi tällaisesta kaikesta on luovuttu. Aiemmin se oli normaalia, että ihmisillä oli vähän eläimiä ja vuohi, jolta sai maitoa, Reetta pohtii.
Kanojen perushoidon Reetta kokee yksinkertaiseksi ja helpoksi, mutta lintujen kanssa on osattava varautua erilaisiin äkillisiin tilanteisiin. Esimerkiksi jos kana on katkaissut jalkansa ja on vaikea päästä eläinlääkäriin, kasvattaja voi joutua itse lopettamaan kanan. Marekin tauti on yleinen kotikanaloiden sairaus, johon Reettakin epäilee menettäneensä muutaman kanansa.
Yllättävä tilanne oli myös vuosi sitten, kun yksi kanoista aloitti intensiivisen hautomisen. Reetta päätti antaa tilanteen mennä emon ehdoilla. Se oli eräänlainen riski, koska nykyään munia haudotaan usein kotitarvekanaloissakin hautomakoneessa, eikä kanan alla.
– Minun pointtini oli se, etten halunnut tipuja vaan että kana saa tyydytettyä hautomisviettinsä. Kana halusi koko ajan hautoa, se ei tullut syömään kunnolla eikä tehnyt mitään muuta. Tuntui, että asia ei ollut minun käsissäni, se oli sen kanaemon projekti.
Projekti oli monella tapaa opettavainen ja meni hyvin, pääsiäistipujen syntymä oli Sydänmaanlakkaa ilahduttava asia.
Kanoilla on omat tarpeensa
Omat kanat ovat opettaneet Reettaa ymmärtämään, että nämä linnut ovat persoonallisia omine tärkeine tarpeineen. Tämän tiedon varassa hänestä tuntuisi vaikealta ostaa enää kaupan munia. Myöskään luomumunat eivät ole hänen mielestä tarpeeksi eettinen valinta.
– Ruokinnassa käytettävä luomurehu on hieno juttu, mutta ei se paranna kanojen asemaa tarpeeksi. Minulla on sellainen mielikuva, että kanala on tehdas. Siellä ei ole koneita vaan eläimiä. En ole ikinä ollut mikään ihan älytön eläinoikeus-ihminen, minulle on aina ollut tärkeämpää villin luonnon vaaliminen. En ollut kasvissyöjä siksi, että eläimet kärsivät vaan siksi, että halusin luonnonmukaisempaa ja kokonaisvaltaisesti luonnolle parempaa, mutta ehkä minusta on nyt omien kanojen myötä tullut enemmän eläinoikeus-tyyppi, Reetta pohtii.
Sanna Ontto
