Vuonna 1981 Suomi oli nuorten silmissä tapahtumaköyhä maa. Ainakin mitä rockiin tuli, ei keikkoja vielä Viialan kaltaisissa taajamissa juurikaan ollut. Metsälinnassa tanssitettiin enimmäkseen humppakansaa ja edellisellä vuosikymmenellä konvakeikat olivat kouluissa suunnattu vain niiden oppilaille.
Tuolloin nuorison kynnys vaikuttaa asioihin oli kuitenkin matalalla, ja niinpä paikalliset koululaiset Arto Nyberg, Awe Vilpas ja Pauli Jeromaa tarttuivat toimeen ja järjestivät kaksi konserttia Viialan työväentalolle. Elokuun lopussa 1981 vuorossa oli konsertti, jossa esiintyivät Blääh Lempäälästä sekä jostain syystä Chaos-nimellä esiintynyt Kaaos Tampereelta.
− Viialassa ei ollut nuorille mitään, tiivistää Pauli Jeromaa aikakauden ja jatkaa.
− Sillä periaatteella me sitä lähdettiin puuhaamaan, mutta ei meillä pidempiaikaisia suunnitelmia ollut. Tila saatiin työväenyhdistykseltä, ja sinne meni muistaakseni myös rahat. Mitä sitä ikinä jäikään.
Liput tapahtumaan maksoivat 10 markkaa. Yleisöä paikalla oli vähänlaisesti. Varsinaisia punkkareita ei Viialassa montaa ollut, mutta uteliasta nuorisoa kertyi paikalle, kun kerrankin kylillä jotain tapahtui. Jeromaa arvelee nuoria hakeutuneen työväentalolle nelisenkymmentä. Joka tapauksessa taloudellinen menestys tapahtuma ei tainnut olla.
Levy julki ympäri maailmaa
Jälkikäteen ajatellen tapahtuma oli merkittävä, sillä Kaaoksen keikka oli tuoreelle punk-yhtyeelle vasta toinen. Samana kesänä niin ikään vielä alaikäisistä jäsenistä koostunut bändi oli koetellut äänekkäällä punk-mekkalallaan tottumattomien hermoja ensimmäisellä keikallaan Toijalan sataman kesäkonsertissa. Ilman välikohtauksia ei selvitty Viialassakaan.
Nyt Viialan työväentalon keikasta on julkaistu livelevy Tuhlattu elämä. Lp-levyn julkaisusta vastaa Suomessa Finnish Hardcore ’80-’85 ja Yhdysvalloissa Mäkitie 8 Records. Tuhannen kappaleen painoksesta on myyty jo kolme neljäsosaa. Tallenteesta ilmestyy myöhemmin Japanissa vielä cd-painos.
Oli onnellinen sattuma, että punk-keikoilla yleensä valokuvia ottanut toijalalainen Matti Saarinen oli poikkeuksellisesti pakannut mukaan Viialan reissulle kameran sijasta nauhurin, jolla hän taltioi konsertin. Näin se säilyi myös jälkipolville.
Punk-historiallisesti julkaisun tekee huomionarvoiseksi vielä se, että setissä kuultiin kappaleita, joita ei myöhemmin ole muualla julkaistu.
Kuin vieraalta planeetalta
Vuonna 1981 tuoreessa muistissa olivat vielä Hassisen Koneen ja Eppu Normaalin kaltaiset punk-yhtyeet, jotka ehättivät takkutukkaisina ja näsäviisaina punkkareina herättää närkästystä aikuisissa. Sen jatkeena syntynyt hardcorepunk oli vielä radikaalimpaa, ja huomiota herätti rohkeimpien värikäs pukeutuminen. Asusteissa oli niittejä ja nahkaa, tukat sojottivat uhmakkaasti keesinä pystyssä.
Kaaoksen musiikki oli edeltäjiinsä nähden meluisampaa, mutta niin vain sekin on vuosikymmenten saatossa otettu osaksi musiikkihistoriaa. 1980-luvun alun suomipunk on itse asiassa kansainvälisesti hyvin arvostettua, ja niinpä esimerkiksi vielä vuonna 1981 nauhoitetusta Kaaoksen toisen tamperelaisbändi Cadgersin kanssa jaetusta yhteis-ep:stä on maksettu jopa 1800 euroa.
− Viialassa Kaaos oli jo puhdasverinen hardcorebändi ja kansainvälisesti ihan ensimmäisten joukossa. Musiikki, sanat, asenne ja jätkien ulkonäkö olivat sellaiset, että Kaaoksesta tuli esikuva valtavalle määrälle bändejä täältä Japaniin ja Brasiliaan saakka, kertoo levyn julkaissut Sami Hernesaho.
Tuolloin ymmärtäjät olivat vielä vähissä.
− Tuohon aikaan oli hieman haasteita olla räjähtäneen näköinen nuorukainen. Mitä pienempi paikkakunta oli, sitä enemmän sinua katsottiin kuin vieraan planeetan asukasta, muistelee Kaaoksen rumpali Timpa aikakautta.
Tunnelma kuumenee
Ihan osattomia epäluuloihin eivät olleet itse punkkaritkaan. Pauli Jeromaata on jäänyt vaivaamaan, mihin hävisi hänen työväentalolle pystyttämänsä puffetin herkut. Hän ei ollut kuullut, että ainakin yksi Kaaoksen jäsenistä on myöhemmin tunnustanut syyllistyneensä lakritsinäpistykseen.
Lavalla huomiota herätti bändin sanallinen provosointi ja kiroilu. Tästä tuli työväenyhdistyksen puolelta mukaan tulleilta järjestyksenvalvojilta sanomista. Joku paikalla olleista muistelee, kuinka bändiltä olisi opetuksenomaisesti katkaistu lavalta hetkellisesti sähköt.
Lähtökohta oli muutenkin hankala, sillä ulkopaikkakuntalaiset esiintyjät herättivät jo ajatuksen tasolla epäluuloja.
− Viialaan ei vieraat tule, muistelee Jeromaa vallinnutta ilmapiiriä.
Tilannetta ei parantanut muutenkaan ikiaikainen kisailu pikkupaikkakuntien nuorison herruudesta.
− Yksi sankari nosti meikäläisen rinnuksista seinälle, kun hänen pikkusiskonsa kanssa tuli nojailtua seinään, muistelee Timpa tapahtumien kulkua.
Sähäkkä lähtö paikalta
Jos tunnelma oli ollut kireä alun alkaenkin, se kiihtyi entisestään, kun paikalle tuli amerikanraudoilla lisää paikallisia vahvistuksia näyttämään vieraille, ettei Viialaan kannata tulla kukkoilemaan.
− Väkivallan uhka oli koko ajan olemassa, Timpa sanoo Jeromaan vahvistaessa, että tapahtumaa leimasi pinnan alla kytevä aggressiivisuus.
Tilanne laukesi, kun järjestysmiehet soittivat Tampereen vieraille taksin, jota paikalliset uskalikot alkoivat jo voimiensa tunnossa keikuttaa.
− Taksikuski huusi meille, että pitäkää pojat kiinni ja kaasutti paikalta, Timpa kertoo tukalista hetkistä.
Keikkapalkkiota oli bändille maksettu 100 markkaa. Taksimatka Tampereen rajalle maksoi 95 markkaa. Muusikot pelastanut taksikuski toivoi läksiäisiksi, ettei toivottavasti enää tavattaisi.
Paluu Viialaan vain ohikulkumatkalla
Bläähin ura ei ajalle tyypillisesti kauaa kestänyt, mutta bändin soittajat etenivät myöhemmin myös levyttäneisiin yhtyeisiin.
Kaaoksen taival laajempien punk-piirien tietoisuuteen alkoi myöhemmin samana vuonna sen päästyä levytyskantaan. Sittemmin bändi toimi välillä aktiivisemmin, välillä harvakseltaan ennen kuin lopetti kokonaan 2000-luvulla. Viimeistään laulaja Jakke Hallikaisen kuoleman jälkeen comebackia oli turha enää toivoa. Timpa lähti bändistä jo tammikuussa 1982.
Tapahtuman järjestäneeltä nuorelta kolmikolta jäivät keikkojen organisoiminen Viialassa kehnon tunnelman takia siihen. Viime vuosina muun muassa risteily-yrittäjänä toiminut Vilpas oli kyllä myöhemmin mukana Lempäälän musiikkikuvioissa. Nyberg kertoo törmänneensä Kaaoksessa Viialassakin soittaneeseen kitaristi Pena Kalkamoon muutamaa vuotta myöhemmin varusmiespalveluksessa Vekaranjärvellä.
Timpa myöntää, ettei aivan ole noudattanut bändin pelastaneen taksinkuljettajan neuvoa pysyä pois tapahtumapaikalta, vaan on ajanut ohikulkumatkalla moottoripyörällään muutaman kerran Viialan Keskuskatua.
