”Monena keväänä vi***ti kuin pientä eläintä” – Säästöt, sisäilmaongelmat, konsultit, korona, krooninen rekrytointirumba ja kirjallisen varoituksen uhka värittivät Saija Montosen aikaa Viialan yhtenäiskoulun rehtorina

Ennen Akaaseen tuloa Saija Montonen oli toiminut Etelä-Hervannan yhtenäiskoulun apulaisrehtorina. Viialan yhtenäiskoulun rehtorina elokuussa 2015 hänen ensimmäinen työpisteensä oli Hirvialhon koululla. Kuva: Juha Kosonen

Kun tamperelainen Saija Montonen aloitti Viialan yhtenäiskoulun rehtorina 1.8.2015, hän ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Seuraavien vuosien aikana odotetunlainen koulunkäynti ja -johtaminen jäi vähiin. Montonen kertoo nyt, miltä ”selviytymisleiri Akaassa” tuntui.

Viialan yhtenäiskoulun alaluokkia palvellut Keskustan koulu otettiin peruskorjauksen jälkeen käyttöön marraskuussa 2015. Melko pian kävi ilmi, että ”täydellinen peruskorjaus” ei ollut lainkaan täydellinen. Oireilu alkoi Montosen mukaan välittömästi ja laajeni vähitellen.

Marraskuussa 2016 tehty kysely osoitti, että terveydentila oli vuoden aikana huonontunut noin joka kolmannella lapsella. Myös henkilökunta oireili. Alkoi väistötilojen etsintä.

– Yleensähän tilat tulevat muualta ja rehtori hoitaa pedagogista puolta, mutta Viialassa piti itse lähteä nuuskimaan paikkoja, Montonen sanoo.

Väistötiloina käytettiin muun muassa Metsälinnan tanssilavaa, vanhusten palvelutaloa, seurakunnan leirikeskuksia ja lempääläläisiä kouluja.

– Siinä meiningissä ei ollut järjen hiventä. En tiedä ottiko kukaan oikein vastuuta, mitä tapahtuu.

Vähitellen alettiin selvittää tarkemmin sitä, miksi myös yhtenäiskoulun yläluokkien rakennuksessa eli Hirvialhon koulussa oireillaan.

– Siellä yritettiin tehdä tiivistyksiä ja muita korjauksia. Konsultteja juoksi, ja jokaisella oli oma mielipide siitä, mitä pitäisi tehdä. Yhdet sanoivat, että kyllä tämä saadaan kuntoon, ja oppilaiden vanhemmat sanoivat, että ei muuta kuin matalaksi.

Rehtori Saija Montonen (vas.) ja Akaan vs. sivistysjohtaja Tuovi Ronkainen suunnittelivat helmikuussa 2017 Viialan yhtenäiskoulun alaluokille ulkoilullista kevättä. Keskustan koulun peruskorjaus oli epäonnistunut. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kymmenen vuoden evakkotaival

Vasta syyslukukaudeksi 2018 Viialan yhtenäiskoulu pääsi muuttamaan nykyisiin väliaikaisiin siirtorakennuksiin, ja silloinkin jäätiin vielä tyystin vaille sisäliikuntatiloja. Rehtorin vastuulla oli myös se, että 800 lasta ja 100 aikuista pystyvät elokuussa aloittamaan koulun.

– Kysyin, kuka tulee ohjaamaan muuttoa, ja minulle sanottiin, että ei kukaan. Sovin sitten sivistysjohtajan kanssa, että olen kesän töissä ja otan vuosilomat, kun kerkeän, Montonen sanoo.

Pahimmillaan viialalaiset lapset ovat olleet erilaisissa väistöiloissa koko peruskoulun ajan.

– Ne ysit, jotka viime keväänä lopettivat koulun, olivat lähteneet eskarissa evakkoon. Se on hirveän pitkä aika, ja lapsien elämästä on menetetty paljon. Myös osa henkilökunnasta on ollut kymmenen vuotta väliaikaisissa ja epävarmoissa tiloissa.

Montonen toivoo, että Akaan kaupunki ei toistaisi samoja virheitä Toijalassa.

– Tekisivät kunnolla uudet rakennukset.

”Haistatteluihin en viitsinyt vastata”

Kun Viialan yhtenäiskoulua oli pyöritetty seitsemästä rakennuksesta koostuvalla siirtokampuksella reilut puolitoista vuotta, iski korona. Viruksen kylkiäisenä levisi vanhempien vaino.

– Aina kun joku tiedote laitettiin, tuli kymmeniä ja kymmeniä sähköposteja, ja ihmiset olivat yleensä aina hirveän vihaisia.

Asiallista keskustelua ei ollut.

– Se oli sitä, että ”minun lapseni ei ainakaan käytä maskia!” Sitten kun tuli päätös, että luovutaan maskeista, tuli viestejä, että no niin, nyt sieltä annetaan vapaasti viruksia. Ihan kuin me olisimme sairastuttaneet lapsia huviksemme, vaikka lapsillahan virus oli aika lievä. Ei ollut kysymys mistään isorokosta tai mustasta surmasta tai spitaalista.

Saija Montonen oppi lukemaan Wilmaa niin ettei uponnut jokaiseen viestiin, vaikka vastasikin lähes kaikkiin.

– Asiattomiin haistatteluihin en viitsinyt vastata.

Virusta seurasi rokote ja uusi vääntö: Onko se turvallista vai eikö ja minkä ikäisille vai mitä, Montonen kuvailee.

Päätökset maskeista, karanteeneista ja rokotuksista tehtiin ihan muualla, mutta koulusta tuli hänen mukaansa maalitaulu.

– Se on se paha yhteiskunta, joka kiusaa ihmisiä. Mutta jo ainakin 15 vuotta olen pitänyt virkamiehen ja oman persoonani erillään. Haukut tulevat virkamies-Saijalle, ja sen takaa minä lähden kotiin. Sanna Marinia katsoessani olen ajatellut, että hänen on pakko tehdä sama.

Kevättalvella 2021 Saija Montonen johti Viialan yhtenäiskoulua maskin takaa. Kuva: Petrus Kreus.

”Ajattelin niin kuin Li Andersson sanoi”

Saija Montosen mukaan yksi krooninen, homeista ja viruksista riippumaton epäkohta oli Viialan yhtenäiskoulun suuri määräaikaisten työntekijöiden osuus ja byrokratia, jolla rekrytointirumbaa pyöritettiin. Viime keväänä ja kesänä Montonen rekrytoi 100 työpaikan kouluun 44 henkilöä.

– Vuodesta 2015 lähtien jäi ihmisiä eläkkeelle ja lähti pois. Meillä saattoi olla kymmeniä virkoja auki, ja emme saaneet täyttää yhtään ennen viime kevättä. Virve Jämsén oli silloin sivistysjohtajana, ja luulen, että hän sai asioita aika paljon eteenpäin.

Määräaikaisten työntekijöiden rekrytoinnin vaatima urakka oli Montosen mukaan järjetöntä.

– Ymmärrän, että virat pitää miettiä tarkemmin ja niihin pitää olla täyttölupa, mutta miksi rehtori ei voi ottaa sijaista opintovapaan tai hoitovapaan ajaksi, koska se on pakollista? Nekin piti hakea täyttöluvan kautta.

Jokavuotisia täyttölupia piti välillä odottaa jopa 2–3 kuukautta, ja vaikka koululla oli ”luottopakkeja”, eivät hekään jaksaneet odottaa paikkaa loputtomiin vaan saattoivat elokuussa ilmoittaa saaneensa viran tai koko vuoden määräaikaisuuden muualta. Silloin piti värvätä uusi työntekijä jopa muutamassa päivässä ennen koulun alkua.

– Rekrytoinnissa tuli paljon asioita, joista ajattelin, niin kuin Li Andersson eduskuntavaalien jälkeen sanoi. Monena keväänä vi***ti kuin pientä eläintä. Tuntui, että ei tämä voi olla totta.

”Eihän meitä kuunneltu yhtään”

Akaan kaupunki tasapainotti talouttaan koko Saija Montosen täkäläisen virkauran ajan. Säästökeinot ovat olleet monet.

– Muistan, kun heti vuoden 2015 talouden tasapainotuspaketissa luki lukion rehtorin eläköityminen. Katsoimme sitä valtuustosalissa Tuovi Ronkaisen kanssa, ja hän sanoi, ettei hän ole kyllä jäämässä eläkkeelle. Nauroimme silmät märkinä, että tuolla se lukee koko kansalle.

Samassa kokouksessa esiteltiin isot, jopa yli 30 oppilaan luokkakoot. Ne yhdessä henkilöstön ja tilojen vaihtumisen kanssa eivät Montosen mukaan voi olla vaikuttamatta lapsiin.

– Tietenkin vahvat porskuttaa. Mutta ne, jotka olisivat tarvinneet tukea ja turvaa ja jotka selviäisivät koulun läpi sillä, että opettaja ja luokkatila pysyy samana, saattavat tippua. Olemme monen rehtorin kanssa käyneet puhumassa, että mielenterveyden ja lastensuojelun kulut tulevat kasvamaan ihan varmasti. Eihän meitä kuunneltu yhtään.

Koska syksystä kevääseen kestäviin pesteihin jouduttiin Viialassa rekrytoimaan paljon henkilökuntaa, monet ison luokan saaneet olivat vastavalmistuneita.

– Se on aikamoinen koulu opettajalle ottaa ensimmäisenä vuotena sellainen ryhmä. Ja kyllä monella varmasti kävikin niin, että nuoria opettajia uupui ja vaihtoi alaa.

”Byrokratia lisääntyy ja lisääntyy”

Akaan poliittinen päätöksenteko on yllättänyt Saija Montosen. Hän arvelee, että se on pienen paikkakunnan ongelma.

– Luulisi, että tällainen byrokratia putoaa pois, kun on ohut organisaatio, mutta täällä tuntuu, että se lisääntyy ja lisääntyy. Ei tulisi mieleenkään jossain Tampereella, että puututtaisiin tuntien pituuteen, Montonen viittaa kaupunginhallituksen ja valtuuston päätöksiin 45 minuutin oppitunneista.

Hänen mielestään tämänkaltainen operatiivinen johtaminen ei kuulu päättäjille.

– Se on koulun asia, mitä me järjestämme ja miten asiat menevät meidän kannaltamme pedagogisesti parhaiten. Opettajatkin ovat asioista eri mieltä, enkä ymmärrä, miten sen voisivat tietää vanhemmat tai päättäjät.

Toisin kuin Toijalan yhteiskoulussa, Viialan yhtenäiskoulussa ei ole ollut 75 minuutin oppitunteja. Kaksoistunteja on kuitenkin Montosen mukaan ollut paljon jopa lukuaineissa.

Hän muistelee myös kahden ja puolen vuoden väännön jälkeen toukokuussa 2021 syntynyttä päätöstä kuudesluokkalaisten siirtämisestä takaisin alakouluille.

– Me emme tienneet, tulevatko Kylmäkosken koulun kutoset meille vai eivätkö ne tule, ja montako kutosluokkaa meille tulee.

Kutoset palasivat Kylmäkosken kouluun, josta on nyt jouduttu siirtämään ahtauden takia osa oppilaista vanhalle terveysasemalle.

Toukokuussa 2021 Saija Montonen kertoi, ettei hän hyväksy sitä, että Toijalaan on saatu luokanopettajan virkoja, mutta Viialan yhtenäiskoulun esitykset eivät olleet vuosiin menneet läpi. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kirjallisen varoituksen uhka tuli puun takaa

Syyskuussa 2014 Akaan koulutuslautakunta esitti peruskorjatun Keskustan koulun ensikertaista kalustamista varten 443 000 euron määrärahaa vuodelle 2015. Kaupunginhallitus ja valtuusto myönsivät kuitenkin vain 100 000 euroa.

Tieto pienemmästä määrärahasta ei ilmeisesti tavoittanut kaikkia asianomaisia, sillä tammikuussa 2016 selvisi, että Keskustan koulun kalusteisiin, välineisiin ja tieto- ja viestintäteknisiin laitteisiin oli vuonna 2015 käytetty noin 253 000 euroa. Kun budjettiylitys huomattiin, hankinnat keskeytettiin.

Asiasta seurasi myös kurinpitotoimenpiteitä, joista yksi oli Saija Montoselle huhtikuussa 2016 toimitettu kuuleminen mahdollisen kirjallisen varoituksen antamiseksi virkavelvollisuuden vakavasta rikkomisesta ja laiminlyönneistä.

– Hallintojohtaja Riina Kivistö tuli eräänä perjantai-iltapäivänä oikein juhlavana tuomaan sitä. Se oli järkytys, ja koko viikonlopun mietin, mitä ihmettä minä olen tehnyt.

Montonen laati vastineen. Siinä kerrottiin hänen tulleen virkaan vasta 1.8.2015 sekä se, että vastuu alakoulun taloudesta, hallinnosta ja hankinnoista ei ollut hänellä vaan apulaisrehtori Kaija-Leena Salovaaralla. Taloudellinen vastuu siirtyi Montoselle tämän tapauksen jälkeen vuonna 2016.

Montosen saama, henkilöstöjohtaja Briitta-Liisa Sinivuoren allekirjoittama varoitusuhka peruttiin kaupunginhallituksen päätöksellä. Kukaan ei ollut keskustellut asiasta Montosen kanssa ennen kuulemisilmoituksen tuomista.

– Oli se vähän erikoinen tervetulotoivotus, kun virkamiehenä toimit rehellisesti ja koulun ja yhteisön ja lasten ja vanhempien hyväksi. Ei se hirveän kivaa henkilöstöpolitiikkaa ollut. Tuli sellainen olo, että näitähän voi tulla mistä tahansa.

Peruskorjatulla Keskustan koululla hypättiin marraskuussa 2016 tussitauluista smartboardien yli suoraan tietokoneeseen ja dokumenttikameraan liitettäviin kosketusnäyttöihin. Muun muassa nämä hankinnat ylittivät kaupungin budjetin. Kuva: Mikko Peltoniemi

Koulussa on nyt 12 luokkaa enemmän

Saija Montosen johtaman Viialan yhtenäiskoulun oppilasmäärä lisääntyi vuosi vuodelta. Samalla muuttui rehtorin toimenkuva. Vaikka koko koulun taloudellinen vastuu siirtyi Montoselle, Kaija-Leena Salovaara jatkoi hallinnollisesti apulaisrehtorina ja halusi hoitaa alakoulun puolta.

Elokuussa 2020 kuusiluokkainen Rasin koulu yhdistettiin Viialan yhtenäiskouluun. Sitten tulivat joustavan perusopetuksen jopo-luokat ja Valkeakosken Tietolan koulun erityisluokat, ja sen jälkeen vielä valmistavat luokat.

– Kun erityisluokat siirrettiin Tampereella perusopetukseen, se oli vuoden tai kahden projekti. Meille ne vaan tulivat, että keksikääs jotain. Ei ollut edes tiloja saati henkilökuntaa.

Erityisluokkia on Viialassa kuusi ja valmistavia luokkia kaksi.

– Pelkästään erityisluokat ovat vaatineet hirveästi työtä niin oppilashuollollisesti kuin pedagogisesti. Minunkin piti välillä mennä fyysisesti rauhoittamaan oppilaita. Siinä keskeytyivät hallintohommat.

Kun Kimmo Metsberg tuli koulun apulaisrehtoriksi, hän ja Montonen jakoivat vastuut teemoittain yli luokka-asterajojen.

– Kimmo teki esimerkiksi koko koulun lukujärjestykset, ja minä hoidin enemmän henkilöstöhallintoa ja vastasin edelleen taloudesta.

Viialan yhtenäiskoulun rehtori Saija Montonen, rakennustoimikunnan puheenjohtaja Harri Rantala ja Viialan yhtenäiskoulun vs. apulaisrehtori Kimmo Metsberg iloitsivat Akaa Areenan valmistumisesta toukokuussa 2022 vietetyissä avajaisissa. Myös Rantala on toiminut Viialassa pitkään yläkoulun rehtorina. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kiitokset oppilaille ja henkilökunnalle

Kiitoksensa Saija Montonen osoittaa Viialan yhtenäiskoulun henkilökunnalle.

– Niiden ihmisten kanssa oli kivaa tehdä töitä, vaikka he olivat todella kovilla evakkotaipaleen, rekrytoinnin ja kaiken takia. Kun porukka vaihtui koko ajan, vakituinen henkilökunta joutui koko ajan perehdyttämään uusia.

Montosen mukaan Viialassa on riittänyt opetuksen ja opetuksen filosofian kehittäjiä.

– Niihin on aina löytynyt innokkaita. Ettei olla leipääntyneitä ja vetäistä tunteja läpi. Se on ollut ilo, ja ehkä se on ollut se, millä he ovat jaksaneet kaiken tämän rumban.

Vaikka vihaisia koronaviestejä välillä tulikin, Montosen yhteistyö huoltajien kanssa sujui hyvin.

– Kävin aina vanhempainyhdistyksen kokouksissa puhumassa. Se vei varmasti asioita eteenpäin, että vanhemmat olivat homeasioissa niin aktiivisia.

Myös oppilaiden kanssa oli ihana työskennellä.

– Yksikään päivä ei ole samanlainen eikä sellainen kuin oli aamulla suunnitellut. Oppilaat takaavat sen, että yllätyksiä ja hauskoja sattumuksia riittää joka päivään, Montonen sanoo.

Viime syksynä hän jutteli pikku oppilaiden kanssa pihassa, kun yksi iloisena sanoi: Sinä Saija näytät ihan mummolta.

– Sieltähän se totuus tuli! Ja yksi isompi oppilas toivotti minulle Herran siunausta välitunnilla. Ajatteli varmaan, että tässä iässä sitä tarvitaan.

Syksystä 2018 alkaen rehtori Saija Montosen työhuone oli yhdessä Viialan yhtenäiskoulun siirtorakennuksista.  Koulun oppilasmäärä kasvoi vähitellen 800:aan. Kuva: Mikko Peltoniemi

Mökkiä, kulttuuria ja lapsenlapsia

Saija Montonen jäi eläkkeelle toukokuun alussa, vähimmäiseläkeiän täyttyessä. Nyt hän aikoo viihtyä perheen talviasuttavalla mökillä Keuruulla ja viettää aikaa poikiensa lasten kanssa. Montosen mies on ollut eläkkeellä kolme vuotta.

– Odotin sitä, että voin jäädä niin terveenä eläkkeelle, että voin hoitaa lapsenlapsia. Mitäs iloa minusta on, jos olen ihan raakkina joko fyysisesti tai psyykkisesti.

Montosesta on tullut myös fitness-mummo.

– Käyn kolme kertaa viikossa jumpassa nyt kun on aikaa. Ja teatterissa, musiikkiesityksissä, elokuvissa ja muissa kulttuuriennoissa. Lisäksi on kasvihuone ja kasvimaa.

Toukokuun 2023 alussa eläkkeelle jäänyt Saija Montonen aikoo nyt viettää aikaa lastenlasten kanssa ja kiertää kulttuuririennoissa. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?