Valkeakoski-opiston Akaan nyplääjien nypläystöiden näyttely on esillä Akaan pääkirjastossa Toijalassa 17. toukokuuta asti. Mukana on monipuolinen kokoelma nypläystöitä 11 nyplääjältä, jotka ovat Akaasta, Urjalasta, Valkeakoskelta ja Tampereelta.
Näyttelyyn osallistuvat Annette Suvanto, Marketta Kortet, Eija Karikoski, Saila Kallioinen, Kirsi Lahtinen, Varpu Kiuru, Tarja Rantala, Kirsti Forss, Tuija Salo, Sanna-Riikka Vuorenpää ja Hilkka Karttunen.
Kunnianosoitus Tapparalle
Hilkka Karttunen Urjalasta on nyplännyt Tapparan jääkiekkomestaruuden kunniaksi korvakorut Tapparan väreissä. Karttunen on ollut käsityöihminen pikkutytöstä asti. Nypläystä hän on harrastanut 13 vuotta.
– Nypläyksessä homma pitää tehdä niin kuin se on. Jos tekee virheen, se tulee ennemmin tai myöhemmin esiin, Karttunen kertoo.
Karttunen on huomannut, että esimerkiksi korvakipu unohtuu, kun keskittyy nypläykseen.
– Toisaalta kun olen armoton jääkiekkofani, pystyn katsomaan jääkiekkoa ja nypläämään yhtä aikaa.
Akaalainen Tarja Rantala lähti nypläyspiiriin kymmenkunta vuotta sitten nypläystä harrastavan työkaverinsa innostamana. Sitä ennen hän oli virkannut ja kutonut. Nypläyksessä kiehtovat kauniit työt ja nypläyksen vaatima keskittyminen.
– Se on varmaan myös hyvää aivotoiminnalle, kun käytetään molempia käsiä, Rantala sanoo.
Nypläys on aivoliikuntaa
Nyplääjät kokoontuvat Arvo Ylpön koululla omatoimiryhmänä, jossa osanottajat auttavat toisiaan. Yksi ryhmäläisistä on tamperelainen Annette Suvanto, joka on valittu vuonna 2012 Vuoden nyplääjäksi ja jolla on pitkä kokemus myös nypläyksen opettajana. Näyttelyn avajaisissa torstaina Suvanto kertoi nypläyksen olevan terveyttä edistävä harrastus.
– Jos on taipumusta nivelreumaan, nyplääminen antaa sormille harjoitusta. Sydän ei rasitu niin kuin virkkauksessa ja neulomisessa, kun käsiä ei tarvitse nostaa ylös. Ja kun nyplätessä käytetään molempia käsiä, molemmat aivopuoliskot joutuvat tekemään töitä. Kun aivot harrastavat liikuntaa, ne pysyvät terveinä ja virkeinä, ja dementia tulee ehkä muutamaa vuotta myöhemmin kuin ilman aivoliikuntaa.
Akaan kunnallispolitiikasta tuttu, valtuustoa johtava Saila Kallioinen kuvailee nypläystä pään tyhjennykseksi.
– Meillä on kiva piiri, jossa höpötetään ja parannetaan maailmaa, mutta siellä on pakko keskittyä myös työhön, jotta pysyy sabluunassa. Silloin ei voi miettiä koulujen remontteja, Kallioinen sanoo.
Sudenkorento metallilangasta
Kallioinen on aloittanut nypläyksen 30–40 vuotta sitten Viialan työväenopistossa Eira Nikulan opetuksessa. Harrastus oli pitkään tauolla, kunnes vuorotteluvapaalla 2014–15 Kallioinen löysi kesken jääneen työn.
– Minulla ei ollut mitään hajua, mitä sille pitäisi tehdä. Katsoin, että opistossa on nypläystä, ilmoittauduin piiriin ja vein sinne työni, jossa kaikki langat ja nypylät olivat sekaisin. Kysyin, onko mitään tehtävissä, ja Annette vastasi, että juu, kyllä se tästä lähtee.
Kallioinen on nyplännyt rannerenkaita, kaula- ja korvakoruja sekä metallilangasta sudenkorennot, jotka on upotettu lasin sisään. Parhaillaan työn alla on lampunvarjostin.
– Se on pitkä projekti, Kallioinen kertoo.
Kaupunginjohtajalle uusi kokemus
Akaan kaupunginjohtaja Antti Peltolalla ei ennen torstaita ollut kokemusta nypläyksestä, mutta asia korjaantui näyttelyn avajaisissa, jossa Peltola pääsi kokeilemaan taitoa.
Omia käsitöitä muistellessaan Peltola kertoo virkanneensa ainakin patalapun, ja koulun teknisistä töistä muistuu mieleen puurokauha.
– Olen aikoinaan jännitellyt sulkapallomailoja. Siinä on jotain yhteistä kädentöiden kanssa, sulkapallossa juniorivuosina kilpaillut Peltola kertoo.
