Arja Häihälän ja Markku Mattilan kodissa Toijalan Pätsiniemessä chilikausi on hyvässä vauhdissa. Chilintaimet kasvavat purkeissa kuistin ikkunalla Markun nikkaroimalla taimihyllyllä.
Kun taimet siirretään kuistilta ulos, osa niistä viedään kuuden neliön kasvihuoneeseen ja osa talon suojaisille rappusille. Chilit ovat menestyneet myös taivasalla.
– Kasvihuone on paras, mutta muissakin paikoissa chilit ovat tuottaneet satoa, Arja kertoo.
Kasvamassa on nyt kymmenkunta chilintainta, jotka ovat viittä eri lajiketta. Tänä vuonna taimia on tavallista vähemmän, mutta parhaimpina vuosina kasveja on ollut 36.
– Ei sitä tiedä, jos vaikka innostuttaisiin ja haettaisiin jostain vielä lisää taimia, Markku suunnittelee.
Arja myöntää chiliharrastuksen koukuttavan.
– Se on helppo ja vaivaton. Meillä on myös hyviä ystäviä, jotka ovat chilinkasvattajia ja varsinkin -syöjiä.
Pitkäaikainen harrastus
Arja ja Markku ovat harrastaneet chilinkasvatusta jo vuosia, koska molemmat pitävät mausteisista ruuista, Markku vielä tulisemmasta. Markun mielestä parhaimpia ovat hedelmäiset chilit kuten Lemon Drop.
– Sitruunainen maku antaa hyvän säväyksen, eikä se ole hirveän tulinen, hän kuvailee.
Markku tutustui chiliin ensimmäistä kertaa kolmisenkymmentä vuotta sitten syödessään mausteista jauhelihakastiketta chili con carnea.
– Joskus söin sellaistakin versiota, joka oli sietokyvylle liikaa. Kaverin poika laittoi niin tujeeta ruokaa, että huulista ja kielestä lähti tunto, mutta pojan mielestä chiliä ei ollut vielä riittävästi, Markku muistelee.
Taimia tuliaisina tuttaville
Arja ja Markku aloittavat chilinkasvatuksen yleensä siemenistä, jotka on kerätty itse kasvatetuista chileistä. Siemenet laitetaan helmikuussa itämään idätyslautalle, joka tehdään kelluvasta materiaalista, kuten kuplamuovista tai styroksin palasta, ja sen päälle tulevasta suodatinpussista. Lautta nostetaan muovirasiaan, jossa on vettä. Siemenet asetellaan lautalle suodatinpussin päälle, ja lajikkeiden nimet kirjotetaan suodatinpussiin, jotta ne eivät ole pelkästään muistin varassa. Rasia peitetään kelmulla, johon tehdään pari ilmastusreikää.
– Siitä näkee hyvin, mikä siemenistä lähtee itämään. Vasta sen jälkeen laitan ne multaan – ensin esimerkiksi pieneen viilipurkkiin ja vähän ajan päästä isompaan, esimerkiksi litran jugurttipurkkiin. Kun taimet siirretään pihalle, kymmenen litran ämpäri on hyvä ruukuksi, mutta 3–5 litran ruukut riittävät pienemmille kasveille. Isommasta ruukusta saa isomman sadon, Arja neuvoo.
Chilit pitävät valosta ja lämmöstä. Koska luonnonvaloa on talvella hieman liian vähän, esikasvatusvaiheessa lisävaloa antaa kasvilamppu. Sen avulla saa taimista tukevampia. Jotta chili ehtii tuottaa satoa, siemenet on kylvettävä varhain. Sadon kypsyminen alkaa heinäkuun lopulla kestäen pakkasiin asti. Lopun sadon voi kerätä vihreänä, se kypsyy sisällä parissa viikossa.
Arjan mukaan taimienkasvatus lähtee herkästi lapasesta.
– Helposti taimia onkin yhtäkkiä 40–50, kun kaikki näyttävät niin hyviltä, ettei yhtään raaski heittää pois. Sitten loppujen lopuksi mennään tutuille kuppi kourassa, että ottaisitko taimen.
Liikakastelu suurin riski
Arja ja Markku suosivat chiliharrastuksessaan helppohoitoisia lajikkeita, jotka kestävät kuumuutta, kuivuutta ja kylmää.
– Nämä eivät tarvitse hirveän ihmeellistä hoitoa, vain vähän lannoitetta ja vähän vettä. On myös sellaisia lajikkeita, jotka vaativat todella paljon huomiota.
Harrastajien mukaan tärkeintä on, että kasveja ei kastella liikaa.
Pariskunnalla on kokemusta myös chilikasvien talvettamisesta ja vesiviljelystä, jota Markku kuvailee henkimaailman hommaksi. Kokemus talvettamisesta oli, että sato ei ollut seuraavana kesänä sen parempi mutta valmistui hieman aiemmin kuin siemenistä kasvattamalla.
Arja ja Markku myöntävät, että kaupasta chilejä saisi vähemmällä vaivalla.
– Kasvatuksessa on se pointti, että haluaa syödä itse tuottamaa, Markku perustelee.
Puutarhassa kasvaa myös yrttejä, tomaattia, kurkkua, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, jota varten Markku on rakentanut lämpöpenkin.
Sopii moneen ruokaan
Arja ja Markku käyttävät chiliä tuoreena ja kuivattuna sekä säilykkeisiin.
– Kesällä miedommat chilit pilkotaan mukaan salaattiin ja salaatinkastikkeeseen, maustevoihin, pataruokiin ja muihin ruokiin, joihin haluaa vähän makua. Ylimääräiset chilit kuivataan ja joskus intoudun tekemään säilykkeitä, mutta niitä ei tule aina syötyä niin paljon kuin niitä on innostuksissaan tehnyt, Arja kertoo.
Arja on tehnyt chileistä paholaisen hillon kaltaista hilloa, joka sopii lisäkkeeksi lihan kanssa. Myös chilin ja sitruunan yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi hillokkeessa. Chilin kaverina on ollut myös tomaattia, paprikaa, valkosipulia ja suppilovahveroita.
Kuivatut chilit Arja hienontaa sähkökäyttöisellä kahvimyllyllä.
Polttava aines tarttuu sormiin
Kokeneet chiliharrastajat muistuttavat, että sadonkorjuun yhteydessä chilejä on hyvä käsitellä hanskat ja mieluummin kahdet hanskat kädessä. Chilejä halkaistessa ja siemeniä ja kantoja poistettaessa polttava aines tarttuu sormiin eikä tahdo lähteä pois edes pesemällä. Polttavia yhdisteitä on vaaleissa siemenkiinnikkeissä. Chilisillä käsillä koskettaminen herkkään paikkaan aiheuttaa polttavan tunteen.
– Silmiä ei silloin saa pyyhkäistä eikä paljon muutakaan. Sen jälkeen kun on siivonnut chilejä, täytyy pissatakin kuin tytöt, Markku neuvoo.
Lisätietoa chileistä löytyy Suomen Chiliyhdistyksen verkkosivuilta www.chiliyhdistys.fi.
Arjan chilihillo
800 g tomaattimurskaa
500 g punaisia paprikoita
10–12 punaista chiliä, riippuu hieman vahvuudesta
10 valkosipulin kynttä
2 tl suolaa
2 tl mustapippuria
2 tl rakuunaa
2 tl oreganoa
1/2 dl väkiviinaetikkaa
1 pkt (330 g) Dansukker Hillo -marmeladisokeria
Alkuperäinen ohje on julkaistu Dansukkerin verkkosivuilla.
