Kun Özkan ”Oskari” Yalçin lapsena asui Turkin pääkaupunkiin Ankaraan kuuluvalla maaseudulla, perheellä oli runsaasti viinirypäleitä. Niissä oli paljon työtä, mutta säästä ei tarvinnut huolehtia.
Yalçinin äiti kasvatti myös muun muassa tomaatteja, lehtisalaattia ja valkosipulia ja tekee niin edelleen.
– Äitiä ei voi irrottaa maasta, joten nyt hän yrittää kasvattaa niitä kerrostalon parvekkeella ja pihalla.
Kun Yalçin lapsena käänsi lapiolla maata viiniköynnösten juurella, suhde multaan oli pakon sanelema. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän pakko muuttuu rakkaudeksi.
– On ilo nähdä, kun kasvit kasvavat. Se on sama kuin kasvattaisi lasta. Istutimme viime syksynä pihalle kukkia, ja nyt käyn joka aamu katsomassa, ovatko ne nousseet.
Kasvihuoneesta Yalçin oli haaveillut pidemmän aikaa. Hän tasoitti sille jo paikan edellisen omakotitalonsa pihaan, mutta homma jäi kesken. Kun hän viime syksynä muutti Toijalassa nykyiseen kotiinsa, yksi iso plussa muutenkin mukavassa paritalon puolikkaassa oli takapihan kasvihuone.
Tänä kesänä siitä on tarkoitus tulla henkireikä hektisen arjen tasapainottamiseksi.
– Työni on kiireistä, ja saan ladattua itseni sillä, kun kasvatan kasveja. Vaikka projekti ei ole iso, näen tulokset jo lyhyellä aikavälillä, sanoo ravintola Oskaria yhdessä Necmeddin Toglukin kanssa pyörittävä Yalçin.
”Parasta on, kun saa antaa muille”
Özkan Yalçin aikoo istuttaa kesäkuussa kasvihuoneeseensa ainakin vesimeloneja, tomaattia, kurkkua ja vihreitä charleston-paprikoita, joita myös ravintolassa käytetään paljon.
– Haluan kasvattaa myös munakoisoja. On ihan eri fiilis tehdä niistä itse ruokaa. Poikani Sidar tykkää, kun teen hänelle jotain erilaista, ja silloinkin voin ottaa raaka-aineet kasvihuoneesta.
Yksin ollessaan Yalçin ei laita kotona kovin paljon ruokaa, mutta sitäkin suuremmalla ilolla hän on jo Turkissa opiskellessaan ja töissä ollessaan kokannut kylään tulleille kavereille. Sama jakamisen periaate pätee myös tulevaan kasvihuoneen satoon.
– En nauti siitä, että kasvatan vain itselleni. Parasta on, kun saa antaa muille.
Turkissa Yalçin työskenteli sairaalassa laboratoriohoitajana mutta oli jo opiskeluaikoina töissä ravintolassa ja nautti etenkin hienojen annosten tekemisestä. Kun häntä 21 vuotta sitten pyydettiin kesäksi ravintolatöihin Toijalaan, hän kertoi työnantajalleen pitävänsä kaikki lomansa pois.
– Sanoin, että jos minua ei neljän kuukauden päästä kuulu, irtisanomispaperin voi laittaa eteenpäin.
Ei kuulunut, sillä Yalçin jäi tänne.
